Hei hei mitä kuuluu

Pitkästä aikaa. Tätä pitkää taukoa en ala sen kummemmin puolustelemaan, ei ole vaan huvittanut kirjoittaa. Tää kevät on ollut enemmän ja vähemmän täynnä pettymyksiä, ja ajattelin et mielummin oon kirjoittamatta, kun tulen tänne vuodattamaan kaikkia negatiivisia juttuja. Nyt kuitenkin, kun aurinkokin on alkanut jo paistamaan, pahimmat pettymykset alkavat olla takana päin, lumet ovat sulaneet ja kesä jo melkein siintää nurkan takana, niin ajattelin taas herätellä tätä blogia henkiin!

Tammikuu oli hyvä kuukausi koirasaralla. Mindy nousi 2-luokkaan ja Bambi 3-luokkaan. Vaihdettiin edustusseuraa. Treenailtiin paljon ja tuli ahaa-elämyksiä ja onnistumisia. Pidettiin hauskaa ja ulkoiltiin paljon. Helmikuukin oli kiva. Kisattiin Bambin kanssa ilman paineita kolmosissa, oli hauskaa testata omia- sekä koiran taitoja vaikeammilla radoilla, vaikka hyllyä pukkasi. Mindy astutettiin helmikuun lopulla ihanalla uroksella, astutusviikko oli täynnä jännitystä, mutta hyvillä mielin jäätiin odottamaan ultraa, kun astutuksen jälkeiset merkit tiineydestä olivat todella selvät.

Maaliskuussa meidän Kirkkonummen talosta löytyi hometta. Alettiin etsimään uutta asuntoa, kun edellisestä muutosta oli kulunut vasta muutama kuukausi.

Mindyn ultra oli n. puolessa välissä maaliskuuta. Sinne lähdettiin tottakai jännittäen, mutta odottavin mielin. Mindy oli tosiaan nirsoillut astutuksesta lähtien. Nisät olivat punaiset ja turvonneet, käytös muuttunut jne. Eläinlääkärikin totesi heti ultrauspöydällä, että näyttääpä lupaavalta. Kun masua alettiin ultraamaan, ell sanoi että: "heti täällä joku musta mollukka näkyy!" Tämä musta mollukka oli virtsarakko. Kohtu oli kuitenkin tyhjä.

Tämä oli tosi surullinen juttu, joka harmittaa vieläkin. Ajankohdallisesti pentuprojekti olisi ollut niin täydellinen tähän kohtaan. Lisää astutuksen etenemisestä ym. voi lukea Heidin blogista --> KLIK

Käytiin Mindyn kanssa eläinlääkärissä viime viikolla, kun valeraskausoireet eivät vaan helpottaneet. Mindy alkoi pari viikkoa sitten kovasti petailemaan, uusimpana nyt ovat tulleet nämä "pennut" (=lelut, sukat, vaatteet you name it) joita mennään hoitamaan pesään. Mindy alkoi myöskin juomaan ihan järkyttäviä määriä.
Mun suureksi kauhuksi ell alkoi epäilemään kohtutulehdusta. Ultrattiin Mindy vielä kerran, ja otettiin näyte värkistä tulevasta eritteestä. Suurimmaksi osaksi eritteestä löytyi vain hiivaa, mutta myös joitakin bakteereja. Ell kehotti seurailemaan ja mittaamaan kuumetta. Jos muutosta voinnissa tapahtuu, niin eläinlääkäriin. Valeraskauden hoitoon saatiin myös ohjeita, pesä täytyy rikkoa, "pennut" viedä pois ja piilottaa, sekä yrittää saada koira riehumaan.



Mun mielestä Mindyn vointi on mennyt parempaan suuntaan. Käytiin sunnuntaina epiksissä, koska mikä muu saisi paremmin pikkukoiran ajatukset muuallle kuin aksa :) Oli ihan mahtavaa päästä rallattelemaan Mindyn kanssa tauon jälkeen. Kisaavien radalla tehtiin 0 ja sijoituttiin toisiksi, ja käytiin myös juoksemassa supermöllit TÄYSIIIII vitosen etenemällä! Vitsi miten tuo koira nautti <3 Nyt vaan pidetään peukut pystyssä, että valeraskaus menee pian ohi!

Että silleen. Ehkä tää kirjoitus nyt avas teille vähän, että miks ei oo tehnyt mieli tulla postaileen tänne mitään. Nyt on kaikki kuitenkin (sormet ristissä) menossa parempaan päin. Ollaan tosiaan muutettu nyt sieltä home-asunnosta takaisin Helsinkiin. Löydettiin tosi kiva asunto Munkkiniemestä. Rempattiin vähän ja muutettiin huhtikuun alussa. Mindykin on tosiaan toivottavasti paranemaan päin, Bambin kanssa meillä on pieni agilitykriisi meineillään, mutta se nyt tuntuu todella pieneltä jutulta kaikkeen muuhun verrattuna. En edes ala avaamaan aihetta nyt sen tarkemmin, tuntuis typerältä eka puhua toisen koiran kohtutulehdus -epäilyistä ja alkaa sitten valittamaan miks toinen ei tee kisoissa keppejä nätisti, heh. Onneksi mulla on kaks ihanaa koiraa, joiden kanssa saan harrastaa.
Laitetaas tähän loppuun vielä video, minkä julkaisin viime vuoden puolella facebookissa, ollaan me jotain Bambin kanssa opittukkin sen jälkeen kun agility on aloitettu :)

2016

Helou ja hyvää uutta vuotta 2016 "hieman" myöhässä! Ensinnäkin pahoittelut tästä laittoman pitkästä tauosta. Yksinkertaisesti on ollut niin hirveesti tekemistä, ettei tietokoneen ääreen ole paljoa ehtinyt istumaan.

Ensinnäkin, asutaan nykyään Kirkkonummella! Kyllä. Me true stadilaiset päätettiin tulla tänne kokeilemaan vähän omakotitalo-asumista. Meillä on iso aidattu piha, jossa annan yleensä koirien vapaana riehua päivisin, kun teen töitä kotona. Ja vitsi miten noi turkikset nauttii!

Joulu ja uusivuosi vietettiin koirien kanssa Oulussa, jossa lomailtiinkin tällä kertaa vähän pitempi pätkä. A joutui harmittavasti lähtemään jo välipäivinä takas etelään, mutta me vietettiin oikein kivaa laatuaikaa mun Äidin ja koirien kanssa loppiaiseen saakka!

Nyt kun muutto alkaa olla aikalailla finito ja loma ohi, niin pääsen nyt takaisin arjen rutiineihin ja ajattelin samalla herättää tämän bloginkin henkiin ;)

Koirien kanssa pohjoisen lomaa lukuunottamatta ollaan treenailtu ja kisailtu jonkin verran, niistä lisää myöhemmin.

Helmikuussa meillä on edessä jännittävät ajat, kun Mindyn juoksujen pitäisi alkaa.. Lisää voi lukea Mindyn kasvattajan Heidin blogista ---> KLIK !

Helmikuussa osallistutaan mm. Fitdog -leirille viikkotreenien lisäksi, ja Bambin kanssa olis tarkoitus kisata nyt tauon jälkeen vähän enemmänkin! Bambihan on nyt yhtä LUVAa vaille kolmosissa, joten let's see what happens!

Tavoitteet vuodelle 2016

Ja täytyyhän mun nyt tehdä tämä jo perinteeksi tullut klisee, ja kirjata ylös tavoitteet ensi vuodelle! Mitä mä viime vuoden tavoitteita katsoin, niin aika hyvin me niihin päästiin. Ainoat mitkä jäi toteuttamatta, oli rally-toko, johon allekirjoittaneelta ei meinaa (yrityksistä huolimatta) minkään sortin kiinnostusta.. Ja koirauimalassa käynti, jonka kyllä voisi vielä tälle talvelle toteuttaa! Mut nyt tulevaan vuoteen..

Bambi

- Terveenä pysyminen!!!

- Nousu 3-luokkaan. ( Agi- ja hyppySERTit kelpais kans ;) )

- Mun ja Bambin yhteiset inhokki-ohjaukset toimivaksi (pakkovalssit, välistävedot, niistot ym.)

- Pitää homma hauskana, ettei jatkossa tarvita mitään hermolomia lajista!! :D

- Olis kiva käydä testaamassa, mitä Bambi sanoo lambeista.. ;)

- Yritetään tehdä mahdollisimman usein Bampulan lempijuttuja, käydä tarkkailemassa lintuja ja niin edelleen... ♥

Mindy

- Terveenä pysyminen!!! ..Tähän täytyy vielä lisätä, että toivon sormet ja varpaat ristissä, että kaikki sujuu hyvin koko pentuprojektin ajan.

- Nousu 3-luokkaan.

- Juoksupuomi toimivaksi (jos se nyt ikinä voi olla täysin "toimiva" :D)

- Pitää superkivaa meidän lempparilajin parissa!

- Paimennus kiinnostaisi kovasti myös Mindyn kohdalla.

- Näyttelyissä käyminen! Myös "ulkomailla", ainakin Virossa.

- Ja parhaamme mukaan toteutetaan myös Minskin lempparijutskia... eli ainakin suuteloidaan ja pallotellaan hirrrrrrrveesti ;)

Menestyksekästä ja vauhdikasta vuotta 2016 kaikille! 

Treenipäiväkirja; viikko 42

Maanantai 12.10

Viime maanantaina treenailtiin, missä muuallakaan, kuin Maijun treeneissä Ojangossa. Mukaan pääsi jo toista viikkoa peräkkäin Bambi, koska halusin viime hetken vinkit vielä viikonlopun kisoja ajatellen.

Eniten mua oikeastaan huomisissa kisoissa jänskättää mahdolliset kännökset, joissa Bambi tykkää tunnetusti karrattaa oikein koko rahan edestä. Siksi otettiinkin maanantain treeneissä rata käännöstreenin kannalta, ja kannatti kyllä mennä! Sen verran hyviä vinkkejä saatiin :)

Ratapiirros vain suuntaa antava, alunperin Maiju Korhosen käsialaa.

Alun ohjauskuvioita kovasti mietiskeltiin, ja loppujen lopuksi se meni näin; 3-4 väliin sokkari. 4-hypylle vahva jarru ja vastakäännös. Siitä (kiire) tekemään sokkari 5-6 väliin. 6-hypylle mahdollisimman tiukka takaakierto+niisto. 7-hypylle vastakäännös. 9-hyppy päällejuoksuna josta takaaleikkaus kepeille.

Olin yllättynyt miten vahvan jarrun Bambi oikeesti tarviikaan, että saadaan se tiukka käännös. Tuollaisella ohjauksella mitä tein 4-hypylle, olisi Mindy vetänyt ihan liinat kiinni. 6-hypyllä Bambi hyppäsi lähes koko ajan aina viistoon oikealle. Täytyy harjoitella tuollaisia kohtia, jotta saadaan se kääntymään tiukasti siivekkeen ympäri. 7-hypylle vastakäännös oli ihan loistava ratkaisu, paljon parempi linja saatiin renkaalle, vaikka vastakäännöksestä huolimatta Bambi kaarsi vähän turhan paljon. Noita vastakäännöksiä pitää nyt treenata enemmän, kun ne on niin hyviä käyttää tuollaisen kaarrattavan ja irtoavan koiran kanssa, jotka ei välttämättä reagoi rytmitykseen niin hyvin. Kepit tuotti vähän ongelmia, kun putki houkutteli pientä shetlantilaista niin kovin :D Aina toisella yrityksellä onnistui, mutta kun vauhtia oli enemmän niin putki meinasi olla liian tyrkyllä siellä häiritsemässä Bampulan keskittymistä ;) Keppien jälkeen sokkari, joka onnistui hyvin vaik en sitä itse tykkääkkään tuollain keppien päähän tehdä. Putkesta tuli aika jyrkkä umpikulma kepeille, mutta sekin saatiin onnistumaan, kunhan vaan maltoin pysyä paikallaan kunnes koira lukitsee ensimmäisen välin. Kokeiltiin myös vaikeeta takaaleikkausta kepeille, ja se meni yllättäen aivan loistavasti!

Tiistai 13.10.

Tiistaina meillä oli ensin vuorossa Tiian treenit, joihin mukaan pääsi vuorostaan Mindy. Rata näytti suunnilleen tältä:

Suuntaa antava piirros, alunperin Tiia Söderholmin käsialaa.

Jeee, puomi-putki erottelua oli kiva päästä kokeileen ;) Mindyn kanssa oli kiva treenata. Radan alussa ei ollut mitään ongelmaa, putki löytyi puomin takaa hyvin, kun muisti kiihdyttää tarpeeksi. 6-7 väliin sokkari. Keinua ei vielä tehdä kokonaisena, mutta testasin kuitenkin, et miten Mindy kääntyy suorasta putkesta putkijarrulla, jos oltais menossa keinulle. No hyvinhän se käänty, vaikka ei olla putkijarrua pahemmin treenailtu, hieno penska! 13-14-15 meni hyvin, kunhan vain tajusin tehdä jarruttavan rytminmuutoksen ennen kuin koira laskeutuu hypyltä 14. Erottelu meni siis superisti. Rytmitys kunniaan ;) 17- ja 18- takaakierrot meni ihan hyvin, kunhan tajusin vastaa 18-hypylle suunnittelemani sokkarin valssiin. Mä inhoon noita sokkareita slash persjättöjä, niin yritän nyt tarkotuksellisesti viljellä niitä joka kohtaan radalla. Tässä kohdassa siihen oli kuitenkin lähes mahdoton keretä, joten päädyttiin vaihtamaan ohjaus valssiin, hyvä niin :D Putken jälkeen odotti sit mun kauhukohta. Välistäveto. BIG DISLIKE niille. Välttelen kaikenlaisia kuljetuksia ja välistävetoja tilanteessa kuin tilanteessa, ja tästä syystä Tiia olikin kuulemma laittanut sen tahalleen radalle :D Fint. Saatiin sieltäkin loppujen lopuksi onnistunut suoritus, mut inhoon tuota ohjausta yhtä paljon kyllä edelleen. Vissiin sitä just siks pitäiski treenata... ihan tyhmää.

Seuraavaksi suunnattiinkin sitten taas suoraan Niinulasta akatemialle, jonne olin taas ostanut irtopaikan Jennan treeneihin. Rata näytti ehkä about tältä:

Rata vain suuntaa antava, alunperin Jenna Caloanderin käsialaa.

Oltiin paikalla jo hyvissä ajoin ennen treenien alkua, ja kerkesinkin hetken seurata aiempia ryhmiä. Kävi niin, että meitä edeltävässä ryhmässä treenavan kaverini koira alkoi ontumaan, joten kipaisin Mindyn autosta lainakoiraksi. Mindyä ei ole kukaan muu ohjannut kuin minä ja kasvattaja, joten vähän jänskätti et lähteekö tuntemattoman mukaan, kun ei ollut siis nähnyt tätä mun kaveria koskaan aikaisemmin. Voin kertoa että huolehdin turhaan :D Vitsi jäi harmittaan kun en tajunnut ottaa videota, mutta siis voin kertoa et leuka tippu lattiaan ku neiti laitteli menemään niinkuin olis aina ollut Lauran ohjaamana. Aiemmat treenit oli jääneet unholaan ja virtaa riitti, Mindy tykitti ihan mahtavan juoksarin A:lle ja huikeen putkijarrun 14-putkelle. Muutenkin rata sujui kuin vettä vain! Ehkä paras oli kun unohdin kertoa Lauralle, et Mindy ei tee vielä keppejä osana rataa. Sinnehän Laura juoksi ottamaan Mindyn pakkovalssilla putkesta kepeille, ja mitä, Mindy tuli super nätisti ohjaukseen ja pujotteli menemään. Ihan käsittämätön koira. Sydän.

Sitten oli Bambin vuoro. Bambi oli voinut vähän huonosti aiemmin päivällä, mm. oksensikin kerran. Olo vaikutti kuitenkin ihan normaalilta illemmalla, joten uskalsin mennä treenaamaan. Mutta kyllä vähän näkyi vauhdissakin, ettei neiti ihan elämänsä kunnossa ollut. Raukka.

Sylkkäri 2-hypylle meni ihan ok. Täytyy ottaa sekin treeniin että saadaan varmemmaksi. 3-4-välin kuljetus ihan fine, kun tajusin muuttaa vähän omaa linjaa ja ohjata 4-hypyn vastakkaisellä kädellä. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa putkelle nro 14 asti. Neiti oli meinaa unohtanut et mikä on putkijarru, kaarratti menemään, ja katsoi mua vaan et "mitä sä siellä sihiset?". Palkattiin siihen pari kertaa niin johan muistui mieleen. 16-17 japanilainen venyi joka kerta, mur. Täytyy oppia ohjaan se terävämmin, ettei valahda tuolla tavalla. Keppien pakkovalssiin tuli nätisti. Ärsyttävää, kun oltiin niin hyvin pääsemässä tuolla viimeisellä pätkällä puhtaasti loppuun, mutta Bambi näki jotain nameja heitteleviä vihreitä miehiä ilmeisesti 20-putken jälkeen, ja pysähtyi vimmatusti etsimään palkkaa maasta. Se ei oo koskaan aiemmin pysähtynyt kesken radan. Mun täytyy lopettaa namien maahan heittely, kun se ihan selvästi meni jonkun lentävän kumirouhepalan tms. perään, heh :D

Jälkeenpäin sitten selvisikin, että joku mahapöpö sille oli tarttunut. Tiistai-ilta ja keskiviikko meni nimittäin oksentaessa ja ripulikin vaivasi :( Riisi-raejuusto ruokavaliolla mentiin pari päivää, annoin myös säännöllisesti canikuria ja attapectiniä, joilla saatiin onneksi tauti kuriin. Nyt Bambi on jo täysin normaali, eikä ole kahteen päivään kärsinyt em. vaivoista, joten voidaan hyvillä mielin mennä kisaamaan huomenna! Ja onneksi Mindyyn ei ihme ja kumma tauti tarttunut.
Mutta hei! Palaillaan sit viikonlopun jälkeen taas kisakuulumisilla, kun päästään nyt siis korkkaan se 2-luokka, jippikaijei!

Kivaa viikonloppua kaikille! ♥

Treenipäiväkirja; viikot 39-41

Treenipäiväkirjaa pitkästä aikaa... :)


Maanantai 14.9.

Maijun treeneihin pääsi vuorostaan Bambi tällä kertaa. Tämä treeni taisi olla ensimmäinen Bambin tauon jälkeen. Ihan hirveitä räiskintöjä A:lta, mut laitetaan tauon piikkiin..

Rata on vain suuntaa antava, alkuperäinen Maiju Korhosen käsialaa.

Alussa ei ollut sen kummempia ongelmia. Sain ihme ja kumma kuljetettuakin Bambin jotenkin 4-hypylle ilman, että se hakeutuu takaakiertoon. Ongelmaksi koitui kuitenkin kepit, kun yritin mennä törkkäseen Bambin oikeaan väliin. Sitä se ei kestä vielä yhtään. Lähetys kaukaa onnistuu kyllä joka kulmasta, mutta se ottaa hirveesti häiriötä jos meen yhtään liikaa hänen arvon reviirillensä sörkkimään :D Kun ei vielä muutaman toiston jälkeen ottanut onnistuakseen, niin päätettiin tällä kertaa vaan lähettää Bams suorittamaan keppejä ja otetaan joku toinen kerta treeniin. Tämän jälkeen kepit sujui aivan loistavasti, vielä kun ottaa huomioon et ne oli asetettu suoraan seinää päin. 8-9 väliin tehtiin pakkovalssin (=kartturin ehkä eniten inhoama ohjaus) sijaan japanilainen, joka onnistui heti kun maltoi ohjata sen rauhassa loppuun. 13-14 välissä allekirjoittanut sääti jotain ihmeyksiä aluksi, mutta persjätöllä tämä kohta onnistui lopulta kuitenkin ihan mallikkaasti. Loppu meni nyt vähän miten meni, kun esteet oli vähän eri paikoissa mitä muistelin, tästä syystä esimerkiksi hypyn 21 saksalainen oli about viikon myöhässä :D Saatiin kuitenkin tehtyä rata loppuun asti.

Tiistai 15.9.

Tiistaina pääsi sitten Mindy vuorostaan ottamaan osaa Tiian treeneihin, jossa oli luvassa aikamoinen rytmitysrata. Me ei oltu tätä ennen kauheesti harjoiteltu rytmittämistä Mindyn kanssa, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Bambihan nyt tunnetusti lukee rytmitystä vähän niin ja näin.. (=ei juuri mitenkään).

Rata on suunta antava, alkuperäinen Tiia Söderholmin käsialaa.

Mindy oli ihan super! Tiiakin sanoi, että ei ole koskaan kouluttanut koiraa, joka lukee ohjaajan liikettä noin hyvin. 2- ja 3-hypyille ei paljon tiukemmin saa valssia käännettyä mitä Mindy kääntyi! Kuitenkin vaikka se kääntyy tiukasti, niin neiti irtoaa myös kiihdytyksestä ihan super kauas, aivan bueno pentunen! Huomaan vaan itsestä, että mulla meinaa aina jäädä Bambi-ohjaus päälle, niinkuin videolla tuossa 14-hypyn jarrutuksessa näkee. Bambi tarvii tosi äkäisen jarrutuksen, jotta saan sen kääntymään. Nyt kun jarrutin Mindyn kanssa samalla tavalla, niin tuloksena oli pysähdys :D

Tiistai 29.9.

Muutamat treenit on jäänyt kuvaamatta, joten hyppään näissä videoiduissa eteenpäin.
Tiistaina kävin kaksissa treeneissä. Mindy pääsi ensiksi Tiian treeneihin, joissa rata näytti tältä:

Rata on suuntaa antava, alunperin Tiia Söderholmin käsialaa.

3-4 väliin taisi kaikki muut tehdä takaaleikkauksen, mutta itse päädyin valssiin, koska Mindy kääntyy niin tiukasti ja ajattelin sen olevan meille sujuvin, niinkuin se olikin. 8-hypylle jarru oli taas Bambin jäljiltä ihan jäätävä, ja piti ottaa muutama kerta uusiksi koko pätkä. Kartturi voisi opetella muistamaan, että kumpaa koiraa aina ohjaakaan ;) Muuten radassa ei ollut kummempia ongelmiakohtia.







Bambi pääsi suoraan Niinun hallilta Jennan treeneihin Vantaalle, kun olin ostanut Agility Akatemialta tuurauspaikan. Rata vaikutti hauskalta, jossa oli kuitenkin meille muutamia pahoja kohtia.

Rata on suuntaa antava, alunperin Jenna Caloanderin käsialaa.

Jenna ei ollut nähnyt Bambia aiemmin, joten otettiin alku pätkissä ihan vaan et Jenna näkee miltä meidän tekeminen näyttää. Saatiin paljon kehuja ja Bambi sai positiivista palautetta hyvästä ja "ei shelttityyppisestä" estefokuksesta ja irtoamisesta. Bambi on Jennan mukaan vähän kuin minimallinen bordercollie, ja sitä täytyy ohjata myös sen mukaan. Jenna sanoi Bambin muistuttavan kovasti omaa koiraansa Neonia, joten sain todella paljon hyviä vinkkejä omaan ohjaukseen!

Pakkovalssi on mun inhokkiohjaus, ja eiköhän se ollutkin osana rataa. Sanoinkin, että tämä ei sitten meillä meinaa ottaa mitenkään onnistuakseen, kun Bambi ei tuu mua kohti. Jenna katsoi meidän suorituksen (10-hyppy) kerran ja totesi, että se johtuu siitä etten pysy paikallaan vaan kipitän taaksepäin. Koitettiin sit niin, että pysyin paikallaan ja KAPPAS, niinhän se vain onnistuikin :D Vähän varmistellen suoritettiin tuota kohtaa, mutta huippua et saatiin pakkovalssi nyt ainakin väliaikaisesti onnistumaan.

Muuten radassa ei kummempia ongelmia ollut. Poispäinkäännös kepeiltä putkeen kauhistutti, kun ei olla tehty tuollaista ennen, mutta saatiin sekin yhden epäonnistumisen jälkeen onnistumaan, kun osasin vaan kääntää Bambin oikeeseen aikaan. Videolta huomaa, että kartturin jaloissa alkoi loppua kohden  hieman tuntumaan aiempi treeni Mindyn kanssa, mutta jotenkin sain taisteltua loppuun, heh. Ihan huippu treeni kaikenkaikkiaan! Täytyy ostaa noita tuurauskertoja usemminkin!

Maanantai 5.10.

Tämän viikon (41) molempiin treeneihin pääsi Bambi, kun Mindy oli käynyt molemmat viikkotreenit edellisenä viikkona. Halusin myös saada viimehetken vinkit viikonlopun kisoja varten.
Maijun treeneissä tehtiin rataa, joka oli kuin meille tehty! Se sisälsi paljon meille hankalia kohtia, joita on ollut tarkoituskin treenata, mm. kepeille vastaanotto ja törkkäisy.

Rata on suuntaa antava, alunperin Maiju Korhosen käsialaa.

Hoks! Numerot hyppää jostain syystä radalla 11-13 ja 21-23.

1-2 väli sujui yllättävän hyvin, vähän tosin varmistelin. Kepeillä Bambi ei pujotellut loppuun saakka pariin kertaan (????), mikä on meille ihan uus juttu ja allekirjoittanut olikin tästä syystä vähän hermoromahduksen partaalla. Kepit on ollut meillä aina niin hyvät. Syytä en tiedä, mutta saatiinpahan onnistuun sekin kohta.

4-hypyn tuplasylkkäri jotenkin valui ihmeellisesti. Oltiin tehty samaa kohtaa Mindyn kanssa samaisissa treeneissä viikko sitten, ja se meni paljon paremmin silloin Mindyn kanssa. No mutta pääasia et onnistui kuitenkin.

Sitten ei ollut hetkeen mitään ihmeellisyyksiä. 13-putkelta Bambi tosin lähti kerran väärään suuntaan, mut ei kummempaa. 16-kepeille jarrutti ihan superisti, eikä ottanut häiriötä vaikka olin törkkäisemässä sitä oikeaan väliin, JEE! 20-hypyllä en saanut pidettyä ohjausta vaan lähdin joka kerta hätiköimään, siksi se ei ottanut onnistuakseen, damn. Saatiin tehtyä rata kuitenkin joten kuten loppuun asti ja kivat treenit oli kokonaisuudessaan taas. Paras juttu oli, että Bambi osui A:n alastulokontaktille joka kerta, vaikka kiiruhdinkin itse tekemään sokkaria, super-bumba.

Siinäpä ne postaamatta olevat treenit taisi ollakkin.
Kontaktit alkaa nyt olla siinä kunnossa, että uskaltauduin ilmoittautumaan muutamiin kisoihin agiradoille. Saa nähdä et pysyykö ne kasassa myös kisatilanteessa!

Meillä kävi tänään fyssari huoltamassa molemmat koirat, joten huomisen lepopäivän (lue= MM-kisojen livestreamin katselupäivän) jälkeen ollaan täynnä virtaa ja vetreinä starttaamassa lauantaina. Tai ainakin koirat on. Heh.

Hyvää viikonloppua kaikille! ♥

Miten menee, Mindy?

Noniin, vihdoin ja viimein kerettiin käydä vähän videoimassa tuon agipuupin esteosaamista. Olen saanut paljo kyselyitä, että mitä Mindylle kuuluu, mitä esteitä se osaa, miten kontaktit sujuu jne. Ajattelin tehdä aiheesta ihan oman postauksensa.

Ensin on pakko näin julkisestikkin vähän hämmästellä tällaista mörköä, nimeltä kisa-ikä. Lähes aina, kun olen jutskannut jonkun kanssa kisoissa ja he ovat kyselleet noita ylläolevia kysymyksiä Mindystä, ovat he ihmetelleet "mutta sehän on jo kisa-ikäinen."

Koirahan saa startata virallisissa kilpailuissa sen jälkeen, kun 18kk rajapyykki ylittyy. Täytyy painottaa, "koira SAA startata", koiran ei tarvitse startata.

Mä kuulun siihen ryhmään, jonka mielestä kisa-ikä tulisi nostaa kahteen vuoteen. Ihan vaan sen takia etteivät ihmiset kokisi tätä ihme tarvetta, että koiran täytyy olla täysin kisavalmis ja esteosaamisen täydellistä heti 18 kuukauden iässä.

Älkääkä käsittäkö väärin. En ajattele, että kaikki jotka starttaavat virallisissa koiran ollessa 18 kuukautta, tekisivät jotain väärin. Ei todellakaan. Suurin osa heistä on varmasti antanut koiran kasvaa ja kehittyä rauhassa ja treenanneet sopivissa määrin. Sitä en epäile.

Mutta sitten kun törmää näihin sankareihin, niin kuin minä viime kisoissa. Menin silittämään tämän nimeltämainitsemattoman henkilön pentua, joka oli todella suloinen. Pentu vaikutti tosi väsyneeltä, silmät meinasi mennä kiinni vaikka oltiin kisapaika hulinassa ja ihmettelin tätä vähän ääneen. Omistaja kertoi että pentu on väsynyt, koska he ovat treenanneet tänään 3 tuntia. Mä ihmettelin ja kysyin, että mitä sä olet oikein näin nuoren koiran kanssa treenannut 3 kokonaista tuntia? Vastaus oli, että "keppejä, tekeepähän nyt ainakin kaikki kulmat." Juteltiin vähän lisää ja paljastui, että tämä 8 kuukauden ikäinen pentu harjoittelee neljä kertaa viikossa agilityä, keppejä, kontakteja ja kokonaisia ratoja. Mun on pakko myöntää, että tuli tämän keskustelun jälkeen vähän vastenmielinen fiilis koko lajista. 

Mä en vuodata asiaa nyt enempää, koska tästä tulee ihan jäätävä kilometripostaus muuten. Mutta ihan näin selvennyksenä kaikille, että joo Mindy on 20 kuukautta, mutta ei ole vielä startannut virallisissa kilpailuissa. Tämä johtuu siitä, että me ollaan treenattu aika vähän. Ollaan leikitty, heitelty palloa ja tehty agilityä siinä sivussa. Ollaan pidetty tämä laji meille molemmille hauskana, jota sen kuuluu ollakkin. Ollaan etsitty sitä yhteistä flow:ta, ja löydetty se. Meidän yhteinen tekeminen on ihan parasta ja nautitaan molemmat siitä hulluna! :) 

Mä oon aloittanut tämän lajin alle vuosi sitten, ja ilman mun treenikavereita, valmentajia, ja kasvattajia (tai paremminkin *kasvattajaa, kiitos Heidi :D♥) olisin saattanut olla itsekkin siinä luulossa, et kovat treenit täytyy aloittaa tosi aikaisin jotta koira on kisavalmis heti kisa-iän täyttyessä. Mutta onneksi olen saanut korvaamattomia neuvoja ja osannut harrastaa tätä lajia maltilla. Muuten varmasti olis mennyt maku koko hommasta sekä minulla että koirilla.

Olen niin kiitollinen, että mulla on kaksi tervettä koiraa ja sitä kautta lupa & hyvä omatunto harrastaa, sekä tehdä välillä niitä rankempiakin treenejä ja kisareissuja.

No mutta nyt vihdoin asiaan........... :D

Tein tällaisen videokoosteen nykyisestä esteosaamisesta niiden esteiden kanssa, jotka ovat vielä työnalla;

Kepit

12-kepin sarjaa ollaan treenattu nyt yhteensä ehkä kaksi kertaa :D Rytmi on kuitenkin pienestä treenimäärästä huolimatta alkanut löytymään aika kivasti. Kepit olen opettanut molemmille koirille 2x2 -menetelmällä ja vannon niin tämän ko. menetelmän nimeen, amen. Laskin, että Mindylle 2x2 treenikertoja on kertynyt yhteensä 8, KAHDEKSAN!! Ja se tekee tosiaan kaikki 12. Ihan mieletöntä.

Harjoittelemisen varaa löytyy vielä kuitenkin hurjasti. Täytyy ottaa kepit osaksi rataa ja harjoitella niitä eri liikehäiriöllä ja -ohjauksilla. Mut ihan huisia, oon jo tähän niin tyytyväinen et puupi oppi nää niin nopeesti!

A-Este

A:n juoksari on tällä hetkellä ihan loistava. Mindy rytmittää laukan lähes täydellisesti. "Pieniä" epätoivon hetkiä välillä on ollut, niin kuin juoksukontaktien opettamiseen vähän kuuluukin, mutta kun lopputulos on tämä niin ei voi kuin hymyillä tyytyväisenä! Onneksi en luovuttanut, vaikka jotkut välillä muistuttelikin miten helppo olis opettaa vaan pysäytys!

Nyt voidaankin alkaa harjoitella haastavempiakin ohjauskuvioita, kuten takaaleikkausta A:n yhteydessä. Lisäksi haluan treenata käännökset kuntoon, kun tähän mennessä ollaan aikalailla paahdettu suoraan eteenpäin A:lta.

Puomi

Puomi on hyvä. Harmi kun en saanut videolle ihan parasta suoritusta, mutta ihan ok tuokin, vähän hidas vaan. Välillä neiti näppärää täytyy muistuttaa et hei tähän kuului pysähtyä, kun A:n treenaamisen jälkeen neiti on ihan tykinkuulana näyttämässä miten hienosti hän tuon puomin juoksarina suorittaisi :D 

Puomi tarvii vielä paljon toistoja. Oon nähnyt miten pirun hyvä se voi Mindyn kanssa olla, joten haluan siitä sellaisen. Lisää treeniä siis vaan! Sit kun sujuu muuten, niin sama käännös- jne. treenit kuin A:lle.

Keinu

Hahaa! Meidän vauva-keinu :) Täydelliseen täysikorkean keinun suoritukseen on vielä vähän matkaa, mutta mun mielestä on ihan parasta kun neiti paukuttelee keinua nykyään innostunut kiilto silmissä häntä heiluen, kun vielä muutama kuukausi sitten se pelkäsi koko estettä ihan kamalasti. Keinun nykyiseen tilanteeseen olen siis very happy! Ja suunta ei ole kuin ylöspäin :)

Mutta tällaista tällä kertaa. Vähän jälleen venähti, mutta niin käy joskus :D Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille! ♥

Helsinki-Oulu-Rovaniemi-Helsinki

Noniin, nyt sitten vihdoin pääsen kirjoittamaan meidän pohjoisen näyttely-roadtripistä! En muista millon viimeksi olisin viettänyt noin tekemistä täynnä olevan viikonlopun. Univelkaa tuli kerrytettyä enemmän kuin tarpeeksi, mutta oli kyllä sen arvoista! Reissuun lähdettiin siis perjantaina ja maanantaina ajettiin takaisin.

Perjantai 21.8.

Perjantaina lähdettiin matkaan. Reissukaverina ja huippu-Ketynä mulla toimi kukas muukaan kuin Malena. Malena oli illalla kuuntelemassa Eläköön koirat -tapahtumassa Victoria Stilwellin luentoa ja hainkin Malenan olympiastadionilta, josta lähdettiin suoraan matkaan! Päästiin lähtemään Helsingistä kymmenen aikoihin, joten koko yö ajoa oli edessä. Onneksi meitä oli kaks kuskia, Malena ajoi Helsingistä Jyväskylään (jossa käytiin myös tottakai ABC:n hesessä syömässä, niinkuin asiaan kuuluu) ja minä Jyväskylästä Ouluun. Mindy, joka on btw maailman helpoin matkakoira, nukkui koko matkan pedissä takapenkillä.

Lauantai 22.8.

Perillä Oulussa taidettiin olla viiden maissa aamulla :D Kerettiin pari tuntia nukkua, ennen kuin alettiin valmistautumaan näyttelyyn. Yötä oltiin mun äidin luona. Mä olen siis itse alunperin Oulusta lähtöisin, ja mun pikkuveli ja äiti asuu siellä yhä. Oli ihan huippua nähdä heitä! <3

Lauantaina oli siis luvassa shetlanninlammaskoirien sivuerikoisnäyttely. Näyttelyn järjestelyt olivat loistavat. Paikkana toimi ihana nurmialue Nallikarissa, joka on yksi lempipaikoistani Oulussa. Kaikki toimi näyttelyissä hyvin, kehät olivat aikataulussa ja kuuluttajakin löytyi. Tunnelma oli kaikin puolin mukava!

Mindy osallistui nuorten luokkaan, jonka tuomaroi Ian Isdale Iso-Britanniastia. Mua vähän varoiteltiin etukäteen, ettei välttämättä kannata viedä brittituomarille shelttiä, jossa on näkyvissä yhtään jenkkilinjaa. No ajattelin kuitenkin ottaa riskin :)

Mindy esiintyi nätisti, kuten aina. Ainoana miinuksena häntä nousi ihan kunnolla ravatessa. Luulen että tämä johtui siitä, kun juostiin kolmio ja joka suoran päässä oli joku koira odottamassa vuoroaan. Pitihän Miss-Divan vähän elvistellä :D Laatuarvostelusta Mindy sai Erittäin Hyvän.

Ian Isdale:n arvostelu kuului näin:

"18 months. Good reach of neck, would prefer slightly smaller eye, would prefer a bit more under jaw. Good depth of chest. Very well balanced. Tail raised high when on move."

NUO-EH




Mindyn näköinen arvostelu, ei valittamista! Ehkä me kuitenkin jatkossa mennään muille tuomareille kuin briteille, jos he ei sitten osaa niin neiti näppärän jenkkipiirteitä arvostaa ;) Kerran aiemminkin käytiin tosiaan brittituomarilla, ja silloin Mindy sai myös EH:n.

Näyttelyn jälkeen suunnattiinkin sitten kävelyllä vieressä olevalle rannalle. On se Nallikari vaan kaunis paikka! Mindy kävi myös kalliolta vähän kahlailemassa ja heiteltiin sille kauan palloa kiitokseksi hyvästä näyttelykäytöksestä, tämähän neidille kelpasi ;)

Näyttelypäivä oli meidän osalta ohi jo 12 aikaan. Käytiin syömässä ja vaihtamassa rennomman vaatteet päälle, jonka jälkeen suunnattiin Yli-Iihin, jossa käytiin hoitamassa Äidin ystävän eläimiä heidän ollessa reissussa.

Tarkoitus oli nukkua päikkärit heti kun päästään perille, mutta eihän me maltettu. Tämä Äitini ystävä asuu nimittäin sellaisissa puitteissa perheensä kanssa, että meillä meni koko päivä ihastellessa pihan eläimiä. Mä niin voin kuvitella itseni muutaman vuoden päästä ihan onnessaan samanlaisen eläinlauman ympäröimänä :D Löytyi hevosia, pupuja, koiria jnejne. Ensitöikseenhän me lähdettiin Malenan kanssa entisinä heppatyttöinä ratsastamaan! Oli tosi kivaa, ja nähtiin porojakin. Vietettiin tosi kiva päivä koko porukalla! Saatiin jopa mun pikkuvelikin houkuteltua mukaan eläintenhoitohommiin ;)

Illalla ajettiin vielä Äidin mummolan kautta kotiin. Nostalginen fiilis oli olla maisemissa, jossa lapsena aina leikittiin :)

Illalla kun päästiin vihdoin nukkumaan, niin voin kertoa et ei kauheen kauaa tarvinnut laskea lampaita :D

Sunnuntai 23.8.

Aamulla meillä oli jälleen aikainen herätys ja suunnitelmissa lähteä Rovaniemen ryhmänäyttelyyn. Allekirjoittaneella oli vaan semmoinen "toinen jalka haudassa" -olo, kun herätyskello soi, ettei mitään rajaa. Mä luulen et sain flunssan menomatkalla Ouluun, kun pidettiin ilmastointi niin kovalla. Lauantain jaksoin vielä buranan voimalla kun olo ei ollut vielä niin paha, mutta kun la-su välisenä yönä kuume nousi, niin aamulla mun ensimmäiset sanat taisivatkin olla et "mä en pysty lähteen mihinkään."

Mä olin ihan varma et nyt jää Rollon ryhmis käymättä, kunnes me aikamme makoiltuamme ja pohdittuamme tulimme siihen tulokseen, että Malena esittää Mindyn. Ei muuta kuin buranaa kurkkuun, koira & kamat autoon ja menoksi.

Näyttelyihin saavuttiin aika viime tingassa. Urokset oltiin jo melkein kokonaan arvosteltu. Tuomarin arvosteluvauhti oli kyllä hurja. Mä en kauheasti kerennyt siis nähdä, että minkälaisista koirista tuomari tykkää. Luottavaisin mielin oltiin kuitenkin, koska tuomari oli Irlantilainen Cathy Derlmar, ja ainakin aiemmin Mindy on ollut Irlantilaisten mieleen.

Meillä oli hirveä härdelli päällä ennen kehään menoa. Malena harjoitteli Mindyn kanssa samalla kun mä laitoin sille numerolappua ja harjasin Mindyä jne, voitte varmaan kuvitella :D Näyttelypaikalta ei tästä syystä ole nyt yhtäkään kuvaa.

Nuorten luokassa Mindy esiintyi neljäntenä, olisikohan nuoria narttuja ollut yhteensä vähän päälle 10? En muista tarkkaa määrää.

Malenalla ja Mindyllä esiintyminen meni oikein mallikkaasti. Vähän Mindy arkaili jostain syystä pöydällä, mutta muuten meni nappiin. Tuomari arvosteli tosi vauhdilla ja ennen kuin kerettiin sen enempää jännittääkkään, niin punainen lippu heilahti.

Kilpailukehää seuratessa mua jännitti ihan hulluna. On paljon jännittävämpää seurata omaa koiraa kehän laidalta, kuin olla sitä itse esittämässä.

Nyt tuomari käytti vähän enemmän aikaa arvostelemiseen ja katsoikin koirien liikkeet tarkasti. Mä jännitin et onko Mindyllä mahdollisuuksia sijoittua. Sen verran nättejä kaikki kilpailukehän nartut oli, joista lähes kaikki olivat paljon paremmassa turkissa mitä meidän Bikini-Iipi. Niin siinä kuitenkin kävi, että tuomari Delmar sijoitti Mindyn toiseksi! Mä tässä vaiheessa jo hypin kuumepäissäni riemusta, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kehäsihteeri kajautti, että "myös toiseksi tullut koira saa SA:n" niin olin kyllä onnellinen et oltiin mun kamalasta olosta huolimatta tultu paikalle. Mindy ei ole koskaan aiemmin saanut SA:ta hyvistä sijoituksista huolimatta.

Paras Narttu -kehässä Mindy tippui juuri ennen palkintosijoja, mikä ei kyllä siinä vaiheessa haitannut yhtään. Niin hyvän tuloksen se sai muuten <3

Arvostelu:

"Front could be better. Nice head. Shoulder high. Elbows could be tighter. Good rib, good loin. Texture of coat would be a little better. Tailset is quite good, as is hindquarters. Up&down movement could be better, side movement ok."

NUO-ERI NUK2 SA


Ennen kuin lähdettiin ajamaan takaisin Ouluun, niin käytiin vielä napapiirillä moikkaamassa joulupukkia, sekä kiivettiin Santa Parkin luona olevalle näköalapaikalle. Ihailtiin hetki maisemia ennen kuin jatkettiin matkaa.

Matkalla käytiin vielä Ruotsin puolella Haaparannassa, missäs muuallakaan kuin Candy Worldissä. ;) Ostettiin kyllä sen verran karkkia, et koko loppureissun sokerihumala oli turvattu.

Ilta me pakkailtiin ja vietettiin aikaa Äidin luona. Ja syötiin niitä karkkeja tottakai. Illalla käytiin vielä kävelyllä Ainolan puistossa ja katseltiin auringonlaskua. Kyllä vähän haikee olo tulee näitä kaikkia kuvia katsoessa, on se Oulu mulle kuitenkin toinen koti, vaikka niin harvoin siellä tuleekin käytyä.

Maanantaista ei sitten kauheesti asiaa olekkaan. Nukuttiin suht pitkään, ja aamupäivästä lähdettiin jo ajelemaan kohti kotia. Erään nimeltämainitsemattoman oli nimittäin pakko keretä treeneihin Racinelille kuudeksi Mindyn kanssa. Eihän sitä nyt mistään syystä voi jättää treenejä välistä ;)

Aivan loistava reissu oli kaikin puolin, kiitos vielä mun veljelle Mikaelille seurasta, kuten myös Äidille seurasta ja kaikesta avusta! Oli aivan ihana nähdä!
Mutta kaikista suurin kiitos menee Malenalle, maailman parhaalle ketylle, joka jaksoi auttaa koko viikonlopun, esitti vielä sunnuntaina Mindyn ja kaiken lisäksi kuunteli mun kuumehouruiluja ilman minkäänlaista valitusta :D Oot kyllä kullanarvoinen! ♥

Kaikki postauksen kuvat © Malena Lindgren

Ajatuksia kilpailemisesta

Nyt kun kesä alkaa taas lähestyä loppuaan, kesän treeniryhmät loppuu ja syksyn ryhmät alkaa, niin tässä alkaa pakostakin miettiä suunnitelmia ensi kaudeksi.

Mehän ei kummankaan koiran kanssa olla vielä startattu virallisissa kilpailuissa. Bambi alkaa olla A-esteen hiomista vaille kisavalmis, kun taas Mindyn kanssa ollaan otettu askel taaksepäin, ihan tarkoituksellisesti siis. Mindy on ihan super nopea koira, jonka pitää myös päästä juoksemaan. Oon huomannut, että mitä enemmän me tehdään jonkun pienen kiemuran kanssa toistoja, sitä enemmän vauhti ja tekemisen ilo hiipuu. Siksi olenkin nyt päättänyt, että tärkeintä on pitää Mindyn kanssa tämä homma oikeesti hauskana, eikä edetä liian nopeesti vaativimpiin harjoituksiin. Mindyn kanssa on parasta mennä täysillä ja nähdä miten paljon se nauttii, ei meillä tämän kouluttautumisen kanssa ole kiire minnekkään.

Bambi alkaa tosiaan olla kisavalmis, pakko kai se on myöntää. Mä oon aina sanonut, että meitä ei kisoissa nähdä ennen kuin esteosaaminen ja yhteinen tekeminen on täydellistä. No faktahan on se, ettei tässä lajissa tule todennäköisesti ikinä meno olemaan täydellistä. Aina on jotain kehitettävää ja treenattavaa, eikä siitä pääse mihinkään.

Bambi on aivan mieletön koira, ja vaikka mä oon tosi itsekriittinen, niin ollaanhan me oikeesti kehitytty tosi paljon viimeisen vuoden aikana. Kun miettii, et lähettiin siitä tilanteesta et Bambin kanssa piti tyyliin itse ryömiä putkeen, jos sen halusi menevän sinne. Epiksien supermölli -radoilta tultiin yleensä sylikyydillä pois, kun kaikelle piti haukkua eikä ohjaajan käskyjä otettu kuuleviin korviin. Ei uskoisi samaksi koiraksi tuota, ketä mä saan nykyään ohjata. Bambin kanssa tekeminen on ihan parasta.





Mä oon koko ajan ajatellut, että starttaaminen virallisissa on vielä jossain kaukana tulevaisuudessa. Oon aina nähnyt meidät nimenomaan supermölleinä, jotka saa kilpailla epävirallisesti vielä pitkän aikaa. Nyt kun Bambi sitten oppi kepit, niin mä vähän hätkähdyin, et mitä me nyt sit tehdään, kun kepit on opittu? Treenikaverit naurahti, et no meette kisoihin tietysti. Mä olin ihan järkyttynyt, kun enhän mä ollut koko kisaamista vielä edes niin miettinyt. Aina se on ollut sellainen "sitten joskus" -juttu.




No, tässä sitä nyt kuitenkin ollaan lähdössä viimeisiin treeneihin ennen lauantaina olevaa ensimmäistä virallista starttia. Osallistutaan vain hyppyradalle, kun se A on nyt vielä kuitenkin vähän epävarma. Hypärille kuitenkin ilmoittauduttiin (hieman ehkä Maijun painostamana :DD), että saadaan nyt vaan se eka startti pois alta, ettei se kummittelis enää mörkönä mun mielessä. Lauantai-aamuna suunnataan siis Ojankoon kisakirjan ostoon ja mittaukseen, jännää! Peukut pystyyn siis :)

Kuvat © Malena Lindgren

Karhunpoika sairastaa

Niin sitä tuli taas miljoonatta kertaa todettua et mikään muu ei ole niin tärkeää, kuin terveys. Alla meidän vuorokausi tiivistettynä.

Keskiviikko-iltana klo 23:30 Mindy alkaa pyörittämään yhtäkkiä silmiänsä kummallisesti ja sulkee toista silmäänsä. Soitto Viikin päivystykseen ja kohta ollaan jo matkalla.

Klo 23:45 tutkimushuoneessa hoitajan haastattelemana. Mindy on tosi apaatiinen ja makaa tutkimuspöydällä.

Klo 00:00--> päivystävä eläinlääkäri Björkenheim tulee tutkimaan Mindyn. Oikea silmä ok. Vasemmassa silmässä syvä korneahaava ja mahdollinen vierasesine. Ell puuduttaa silmän ja yrittää saada vierasesinettä, joka paljastui pieneksi kiveksi, pois silmästä tuloksetta. Kivi on kerennyt painautua läpi sarveiskalvosta.

Klo 01:15 ajetaan kohti kotia, mukana maailman raukin väsynyt kaulurimatkustaja ja lääkekasa. Päivystävä eläinlääkäri ei valitettavasti osannut tehdä asialle enempää, vaan meidän oli varattava aika oftalmologille (silmiin erikoistunut eläinlääkäri) aamulla.

Klo 03:30 herätys ja Mindyn lääkitys

Klo 05:30 herätys ja Mindyn lääkitys

Klo 07:30 herätys ja Mindyn lääkitys. Tässä vaiheessa soitin meidän vakkari eläinlääkärin MeVet:iin ja kysyin voisiko joko Per tai Lotta Axelson ottaa meitä vastaan. Per ei kuulemma enää hoida sairauksia ja Lotalla oli päivä täynnä. Lotta onneksi lupautui ottavansa meidät poikkeuksellisesti jossain sopivassa välissä vastaan.

Klo 09:00 lääkitys

Klo 11:00 lääkitys

Klo 13:00 lääkitys

Klo 15:00 lääkitys

Klo 17:00 Mindy pääsee Lotan tutkittavaksi.

Klo 17:30 kivi on poissa silmästä, mutta silmässä näkyy vielä syvä kuoppa. Saadaan tipat ja lääkkeet kahden viikon ajaksi, jonka jälkeen silmän pitäisi olla terve. Allekirjoittaneelta taisi tässä vaiheessa päästä aikamoinen helpotuksen huokaisu.

Nyt Mindy voi jo ihan hyvin. Säikähdys ja pelko pysyvästä vammasta oli suuri, mutta onneksi kaikki on hyvin. Kyllä käy sääliksi tuota pientä, joka taapertaa kaulurin kanssa ympäri taloa kun ei saa hyvää nukkumisasentoa :( Enää lääkket tarvii antaa "vaan" 4 tunnin välein, joten yölläkään ei tarvi herätä enää kuin kaksi kertaa. Toivottavasti minun pieni on taas pian elämänsä kunnossa. Voi toista.