Hei hei mitä kuuluu

Pitkästä aikaa. Tätä pitkää taukoa en ala sen kummemmin puolustelemaan, ei ole vaan huvittanut kirjoittaa. Tää kevät on ollut enemmän ja vähemmän täynnä pettymyksiä, ja ajattelin et mielummin oon kirjoittamatta, kun tulen tänne vuodattamaan kaikkia negatiivisia juttuja. Nyt kuitenkin, kun aurinkokin on alkanut jo paistamaan, pahimmat pettymykset alkavat olla takana päin, lumet ovat sulaneet ja kesä jo melkein siintää nurkan takana, niin ajattelin taas herätellä tätä blogia henkiin!

Tammikuu oli hyvä kuukausi koirasaralla. Mindy nousi 2-luokkaan ja Bambi 3-luokkaan. Vaihdettiin edustusseuraa. Treenailtiin paljon ja tuli ahaa-elämyksiä ja onnistumisia. Pidettiin hauskaa ja ulkoiltiin paljon. Helmikuukin oli kiva. Kisattiin Bambin kanssa ilman paineita kolmosissa, oli hauskaa testata omia- sekä koiran taitoja vaikeammilla radoilla, vaikka hyllyä pukkasi. Mindy astutettiin helmikuun lopulla ihanalla uroksella, astutusviikko oli täynnä jännitystä, mutta hyvillä mielin jäätiin odottamaan ultraa, kun astutuksen jälkeiset merkit tiineydestä olivat todella selvät.

Maaliskuussa meidän Kirkkonummen talosta löytyi hometta. Alettiin etsimään uutta asuntoa, kun edellisestä muutosta oli kulunut vasta muutama kuukausi.

Mindyn ultra oli n. puolessa välissä maaliskuuta. Sinne lähdettiin tottakai jännittäen, mutta odottavin mielin. Mindy oli tosiaan nirsoillut astutuksesta lähtien. Nisät olivat punaiset ja turvonneet, käytös muuttunut jne. Eläinlääkärikin totesi heti ultrauspöydällä, että näyttääpä lupaavalta. Kun masua alettiin ultraamaan, ell sanoi että: "heti täällä joku musta mollukka näkyy!" Tämä musta mollukka oli virtsarakko. Kohtu oli kuitenkin tyhjä.

Tämä oli tosi surullinen juttu, joka harmittaa vieläkin. Ajankohdallisesti pentuprojekti olisi ollut niin täydellinen tähän kohtaan. Lisää astutuksen etenemisestä ym. voi lukea Heidin blogista --> KLIK

Käytiin Mindyn kanssa eläinlääkärissä viime viikolla, kun valeraskausoireet eivät vaan helpottaneet. Mindy alkoi pari viikkoa sitten kovasti petailemaan, uusimpana nyt ovat tulleet nämä "pennut" (=lelut, sukat, vaatteet you name it) joita mennään hoitamaan pesään. Mindy alkoi myöskin juomaan ihan järkyttäviä määriä.
Mun suureksi kauhuksi ell alkoi epäilemään kohtutulehdusta. Ultrattiin Mindy vielä kerran, ja otettiin näyte värkistä tulevasta eritteestä. Suurimmaksi osaksi eritteestä löytyi vain hiivaa, mutta myös joitakin bakteereja. Ell kehotti seurailemaan ja mittaamaan kuumetta. Jos muutosta voinnissa tapahtuu, niin eläinlääkäriin. Valeraskauden hoitoon saatiin myös ohjeita, pesä täytyy rikkoa, "pennut" viedä pois ja piilottaa, sekä yrittää saada koira riehumaan.



Mun mielestä Mindyn vointi on mennyt parempaan suuntaan. Käytiin sunnuntaina epiksissä, koska mikä muu saisi paremmin pikkukoiran ajatukset muuallle kuin aksa :) Oli ihan mahtavaa päästä rallattelemaan Mindyn kanssa tauon jälkeen. Kisaavien radalla tehtiin 0 ja sijoituttiin toisiksi, ja käytiin myös juoksemassa supermöllit TÄYSIIIII vitosen etenemällä! Vitsi miten tuo koira nautti <3 Nyt vaan pidetään peukut pystyssä, että valeraskaus menee pian ohi!

Että silleen. Ehkä tää kirjoitus nyt avas teille vähän, että miks ei oo tehnyt mieli tulla postaileen tänne mitään. Nyt on kaikki kuitenkin (sormet ristissä) menossa parempaan päin. Ollaan tosiaan muutettu nyt sieltä home-asunnosta takaisin Helsinkiin. Löydettiin tosi kiva asunto Munkkiniemestä. Rempattiin vähän ja muutettiin huhtikuun alussa. Mindykin on tosiaan toivottavasti paranemaan päin, Bambin kanssa meillä on pieni agilitykriisi meineillään, mutta se nyt tuntuu todella pieneltä jutulta kaikkeen muuhun verrattuna. En edes ala avaamaan aihetta nyt sen tarkemmin, tuntuis typerältä eka puhua toisen koiran kohtutulehdus -epäilyistä ja alkaa sitten valittamaan miks toinen ei tee kisoissa keppejä nätisti, heh. Onneksi mulla on kaks ihanaa koiraa, joiden kanssa saan harrastaa.
Laitetaas tähän loppuun vielä video, minkä julkaisin viime vuoden puolella facebookissa, ollaan me jotain Bambin kanssa opittukkin sen jälkeen kun agility on aloitettu :)

Treenipäiväkirja; viikko 42

Maanantai 12.10

Viime maanantaina treenailtiin, missä muuallakaan, kuin Maijun treeneissä Ojangossa. Mukaan pääsi jo toista viikkoa peräkkäin Bambi, koska halusin viime hetken vinkit vielä viikonlopun kisoja ajatellen.

Eniten mua oikeastaan huomisissa kisoissa jänskättää mahdolliset kännökset, joissa Bambi tykkää tunnetusti karrattaa oikein koko rahan edestä. Siksi otettiinkin maanantain treeneissä rata käännöstreenin kannalta, ja kannatti kyllä mennä! Sen verran hyviä vinkkejä saatiin :)

Ratapiirros vain suuntaa antava, alunperin Maiju Korhosen käsialaa.

Alun ohjauskuvioita kovasti mietiskeltiin, ja loppujen lopuksi se meni näin; 3-4 väliin sokkari. 4-hypylle vahva jarru ja vastakäännös. Siitä (kiire) tekemään sokkari 5-6 väliin. 6-hypylle mahdollisimman tiukka takaakierto+niisto. 7-hypylle vastakäännös. 9-hyppy päällejuoksuna josta takaaleikkaus kepeille.

Olin yllättynyt miten vahvan jarrun Bambi oikeesti tarviikaan, että saadaan se tiukka käännös. Tuollaisella ohjauksella mitä tein 4-hypylle, olisi Mindy vetänyt ihan liinat kiinni. 6-hypyllä Bambi hyppäsi lähes koko ajan aina viistoon oikealle. Täytyy harjoitella tuollaisia kohtia, jotta saadaan se kääntymään tiukasti siivekkeen ympäri. 7-hypylle vastakäännös oli ihan loistava ratkaisu, paljon parempi linja saatiin renkaalle, vaikka vastakäännöksestä huolimatta Bambi kaarsi vähän turhan paljon. Noita vastakäännöksiä pitää nyt treenata enemmän, kun ne on niin hyviä käyttää tuollaisen kaarrattavan ja irtoavan koiran kanssa, jotka ei välttämättä reagoi rytmitykseen niin hyvin. Kepit tuotti vähän ongelmia, kun putki houkutteli pientä shetlantilaista niin kovin :D Aina toisella yrityksellä onnistui, mutta kun vauhtia oli enemmän niin putki meinasi olla liian tyrkyllä siellä häiritsemässä Bampulan keskittymistä ;) Keppien jälkeen sokkari, joka onnistui hyvin vaik en sitä itse tykkääkkään tuollain keppien päähän tehdä. Putkesta tuli aika jyrkkä umpikulma kepeille, mutta sekin saatiin onnistumaan, kunhan vaan maltoin pysyä paikallaan kunnes koira lukitsee ensimmäisen välin. Kokeiltiin myös vaikeeta takaaleikkausta kepeille, ja se meni yllättäen aivan loistavasti!

Tiistai 13.10.

Tiistaina meillä oli ensin vuorossa Tiian treenit, joihin mukaan pääsi vuorostaan Mindy. Rata näytti suunnilleen tältä:

Suuntaa antava piirros, alunperin Tiia Söderholmin käsialaa.

Jeee, puomi-putki erottelua oli kiva päästä kokeileen ;) Mindyn kanssa oli kiva treenata. Radan alussa ei ollut mitään ongelmaa, putki löytyi puomin takaa hyvin, kun muisti kiihdyttää tarpeeksi. 6-7 väliin sokkari. Keinua ei vielä tehdä kokonaisena, mutta testasin kuitenkin, et miten Mindy kääntyy suorasta putkesta putkijarrulla, jos oltais menossa keinulle. No hyvinhän se käänty, vaikka ei olla putkijarrua pahemmin treenailtu, hieno penska! 13-14-15 meni hyvin, kunhan vain tajusin tehdä jarruttavan rytminmuutoksen ennen kuin koira laskeutuu hypyltä 14. Erottelu meni siis superisti. Rytmitys kunniaan ;) 17- ja 18- takaakierrot meni ihan hyvin, kunhan tajusin vastaa 18-hypylle suunnittelemani sokkarin valssiin. Mä inhoon noita sokkareita slash persjättöjä, niin yritän nyt tarkotuksellisesti viljellä niitä joka kohtaan radalla. Tässä kohdassa siihen oli kuitenkin lähes mahdoton keretä, joten päädyttiin vaihtamaan ohjaus valssiin, hyvä niin :D Putken jälkeen odotti sit mun kauhukohta. Välistäveto. BIG DISLIKE niille. Välttelen kaikenlaisia kuljetuksia ja välistävetoja tilanteessa kuin tilanteessa, ja tästä syystä Tiia olikin kuulemma laittanut sen tahalleen radalle :D Fint. Saatiin sieltäkin loppujen lopuksi onnistunut suoritus, mut inhoon tuota ohjausta yhtä paljon kyllä edelleen. Vissiin sitä just siks pitäiski treenata... ihan tyhmää.

Seuraavaksi suunnattiinkin sitten taas suoraan Niinulasta akatemialle, jonne olin taas ostanut irtopaikan Jennan treeneihin. Rata näytti ehkä about tältä:

Rata vain suuntaa antava, alunperin Jenna Caloanderin käsialaa.

Oltiin paikalla jo hyvissä ajoin ennen treenien alkua, ja kerkesinkin hetken seurata aiempia ryhmiä. Kävi niin, että meitä edeltävässä ryhmässä treenavan kaverini koira alkoi ontumaan, joten kipaisin Mindyn autosta lainakoiraksi. Mindyä ei ole kukaan muu ohjannut kuin minä ja kasvattaja, joten vähän jänskätti et lähteekö tuntemattoman mukaan, kun ei ollut siis nähnyt tätä mun kaveria koskaan aikaisemmin. Voin kertoa että huolehdin turhaan :D Vitsi jäi harmittaan kun en tajunnut ottaa videota, mutta siis voin kertoa et leuka tippu lattiaan ku neiti laitteli menemään niinkuin olis aina ollut Lauran ohjaamana. Aiemmat treenit oli jääneet unholaan ja virtaa riitti, Mindy tykitti ihan mahtavan juoksarin A:lle ja huikeen putkijarrun 14-putkelle. Muutenkin rata sujui kuin vettä vain! Ehkä paras oli kun unohdin kertoa Lauralle, et Mindy ei tee vielä keppejä osana rataa. Sinnehän Laura juoksi ottamaan Mindyn pakkovalssilla putkesta kepeille, ja mitä, Mindy tuli super nätisti ohjaukseen ja pujotteli menemään. Ihan käsittämätön koira. Sydän.

Sitten oli Bambin vuoro. Bambi oli voinut vähän huonosti aiemmin päivällä, mm. oksensikin kerran. Olo vaikutti kuitenkin ihan normaalilta illemmalla, joten uskalsin mennä treenaamaan. Mutta kyllä vähän näkyi vauhdissakin, ettei neiti ihan elämänsä kunnossa ollut. Raukka.

Sylkkäri 2-hypylle meni ihan ok. Täytyy ottaa sekin treeniin että saadaan varmemmaksi. 3-4-välin kuljetus ihan fine, kun tajusin muuttaa vähän omaa linjaa ja ohjata 4-hypyn vastakkaisellä kädellä. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa putkelle nro 14 asti. Neiti oli meinaa unohtanut et mikä on putkijarru, kaarratti menemään, ja katsoi mua vaan et "mitä sä siellä sihiset?". Palkattiin siihen pari kertaa niin johan muistui mieleen. 16-17 japanilainen venyi joka kerta, mur. Täytyy oppia ohjaan se terävämmin, ettei valahda tuolla tavalla. Keppien pakkovalssiin tuli nätisti. Ärsyttävää, kun oltiin niin hyvin pääsemässä tuolla viimeisellä pätkällä puhtaasti loppuun, mutta Bambi näki jotain nameja heitteleviä vihreitä miehiä ilmeisesti 20-putken jälkeen, ja pysähtyi vimmatusti etsimään palkkaa maasta. Se ei oo koskaan aiemmin pysähtynyt kesken radan. Mun täytyy lopettaa namien maahan heittely, kun se ihan selvästi meni jonkun lentävän kumirouhepalan tms. perään, heh :D

Jälkeenpäin sitten selvisikin, että joku mahapöpö sille oli tarttunut. Tiistai-ilta ja keskiviikko meni nimittäin oksentaessa ja ripulikin vaivasi :( Riisi-raejuusto ruokavaliolla mentiin pari päivää, annoin myös säännöllisesti canikuria ja attapectiniä, joilla saatiin onneksi tauti kuriin. Nyt Bambi on jo täysin normaali, eikä ole kahteen päivään kärsinyt em. vaivoista, joten voidaan hyvillä mielin mennä kisaamaan huomenna! Ja onneksi Mindyyn ei ihme ja kumma tauti tarttunut.
Mutta hei! Palaillaan sit viikonlopun jälkeen taas kisakuulumisilla, kun päästään nyt siis korkkaan se 2-luokka, jippikaijei!

Kivaa viikonloppua kaikille! ♥

Karhunpoika sairastaa

Niin sitä tuli taas miljoonatta kertaa todettua et mikään muu ei ole niin tärkeää, kuin terveys. Alla meidän vuorokausi tiivistettynä.

Keskiviikko-iltana klo 23:30 Mindy alkaa pyörittämään yhtäkkiä silmiänsä kummallisesti ja sulkee toista silmäänsä. Soitto Viikin päivystykseen ja kohta ollaan jo matkalla.

Klo 23:45 tutkimushuoneessa hoitajan haastattelemana. Mindy on tosi apaatiinen ja makaa tutkimuspöydällä.

Klo 00:00--> päivystävä eläinlääkäri Björkenheim tulee tutkimaan Mindyn. Oikea silmä ok. Vasemmassa silmässä syvä korneahaava ja mahdollinen vierasesine. Ell puuduttaa silmän ja yrittää saada vierasesinettä, joka paljastui pieneksi kiveksi, pois silmästä tuloksetta. Kivi on kerennyt painautua läpi sarveiskalvosta.

Klo 01:15 ajetaan kohti kotia, mukana maailman raukin väsynyt kaulurimatkustaja ja lääkekasa. Päivystävä eläinlääkäri ei valitettavasti osannut tehdä asialle enempää, vaan meidän oli varattava aika oftalmologille (silmiin erikoistunut eläinlääkäri) aamulla.

Klo 03:30 herätys ja Mindyn lääkitys

Klo 05:30 herätys ja Mindyn lääkitys

Klo 07:30 herätys ja Mindyn lääkitys. Tässä vaiheessa soitin meidän vakkari eläinlääkärin MeVet:iin ja kysyin voisiko joko Per tai Lotta Axelson ottaa meitä vastaan. Per ei kuulemma enää hoida sairauksia ja Lotalla oli päivä täynnä. Lotta onneksi lupautui ottavansa meidät poikkeuksellisesti jossain sopivassa välissä vastaan.

Klo 09:00 lääkitys

Klo 11:00 lääkitys

Klo 13:00 lääkitys

Klo 15:00 lääkitys

Klo 17:00 Mindy pääsee Lotan tutkittavaksi.

Klo 17:30 kivi on poissa silmästä, mutta silmässä näkyy vielä syvä kuoppa. Saadaan tipat ja lääkkeet kahden viikon ajaksi, jonka jälkeen silmän pitäisi olla terve. Allekirjoittaneelta taisi tässä vaiheessa päästä aikamoinen helpotuksen huokaisu.

Nyt Mindy voi jo ihan hyvin. Säikähdys ja pelko pysyvästä vammasta oli suuri, mutta onneksi kaikki on hyvin. Kyllä käy sääliksi tuota pientä, joka taapertaa kaulurin kanssa ympäri taloa kun ei saa hyvää nukkumisasentoa :( Enää lääkket tarvii antaa "vaan" 4 tunnin välein, joten yölläkään ei tarvi herätä enää kuin kaksi kertaa. Toivottavasti minun pieni on taas pian elämänsä kunnossa. Voi toista.

Kuinka paljon koira tarvitsee liikuntaa?

Taas yksi touhukas viikko takana. Ollaan koirien kanssa käyty valloittamassa uusia lenkkimaastoja. Mulle tuli eilen mieleen, kun katselin sportstracker:istä viikon yhteenvetoa, että me liikutaan aika paljon. Mulle on itselle tärkeää, että koirat pääsee mahdollisimman paljon juoksemaan vapaana, ja siksi ajellaankin monesti vähän kauemmas näistä kotikulmista lenkkeilemään. Ja voi miten paljon nämä kaks tykkää vapaana temmeltämisestä! Ne jaksais jahdata toisiaan varmaan koko päivän. Metsässä juoksemisesta nauttii kyllä sekä koirat, että minä. Siinä saa kivasti ajatukset muualle.

Mä oon alkanutkin miettimään, että mikä on tarpeeksi ja mikä on liikaa? Entä mikä on liian vähän? Kun vertaa aikaisempia koiria, mitä mun lapsuuden perheessä on ollut. Niin niiden lenkkeilyt on jääneet oikeastaan omakotitalon pihalla omatoimiseen ulkoiluun. Silloin tällöin käytiin joku pidempi lenkki. Tottakai tämä liikunnantarve on tosi paljon koirasta ja koiran rodustakin kiinni. Toiset tarvii enemmän liikuntaa kuin toiset.

Nämä kaksi ovat ainakin sellaisia yksilöitä, että jos lepopäiviä (=muutama lyhkäinen hihnalenkki) pidetään useampi putkeen, niin nämä tulee seinistä läpi :D Yhden lepopäivän jälkeen jo matot lentää ja täällä on aivan armoton ralli käynnissä. Me pidetäänkin kuitenkin se pari täyttä lepopäivää viikossa. Muut päivät joina ei ole esim. agilityä, käytetään johonkin muuhun tekemiseen. Tämä nykyinen treenirytmi tuntuu kyllä omasta mielestäni sopivalta.



Kun me mennään lenkille, niin harjoitellaan siinä samalla aina milloin mitäkin. Luoksetuloa, sivu -käskyä, ylämäkitreeniä, odottamista jnejne. Vaikka juostaan metsässä vapaana, niin huudan koirat aina siihen sivulle väh. 5 minutin välein. Lenkille lähdetään siis aina taskut täynnä nameja, ja otetaan se myös treenin kannalta.



Ajattelin nyt ainakin muutaman viikon tehdä tällaista viikkopäiväkirjaa, jossa on meidän treenit. (Perus hihnalenkkien lisäksi siis). Viime viikko näytti esim. tältä:

Maanantai: Lepo.

Tiistai: Agilitytreenit alku- ja loppuverryttelyineen.

Keskiviikko: 6km lenkki, rauhallista hölkkäystä. Harjoiteltiin ohituksia ilman hihnaa.

Torstai: Seurasaaren ympäri. Ohitukset ja luoksetulot treenissä.

Perjantai: 5km lenkki, mäkitreeniä sekä hitaasti että kovalla vauhdilla.

Lauantai: Agilitytreenit alku- ja loppuverryttelyineen.

Sunnuntai: Lepo. Koirille hieronnat ja venyttelyt.




Mä haluaisin kuulla myös teidän muiden kokemuksia. Kuinka paljon liikutte koiranne kanssa? Entä kuinka paljon omasta mielestänne teidän koira tarvitsee liikuntaa? Monta kertaa te treenaatte viikossa? Mikä on liian vähän, ja mikä on liikaa?

Haastan myös kaikki tekemään samanlaisen viikkopäiväkirjan aina kuluneesta viikosta, siinä hahmottaa aika hyvin, että minkälainen se oma treenirytmi on. :)

Onni on terve koira

Eilen mulla oli ihan kamalan jännityksellinen päivä, joka loppujen lopuksi päättyi kuitenkin onnenkyyneliin.

klo. 13.40 oltiin MeVetissä täyttämässä papereita, tai no ainakin yritin täyttää papereita, kädet vaan tärisi niin paljon, ettei siitä meinannut tulla mitään. Edessä oli siis Mindyn viralliset terveystarkastukset.

Luvassa oli siis silmätarkastukset, sydänkuuntelu, polvitarkastukset, lonkka- kyynär- ja selkäröntgenit. Olin aivan paniikissa. Koiran terveys on kuitenkin sellainen juttu, mikä menee  kaiken muun edelle. Mindyllä tähän sisältyi vielä oma jännityksensä, koska M on mulla jalostusoikeussopimuksella, eli tuloksista riippui myös Mindyn tulevaisuus pentujen kohdalla.

Lääkäriksi olin valinnut Per Axelson -nimisen ortopedin, joka on myös MeVetin perustaja. Per valikoitui sillä perusteella, että kuulin hänen kuuluvan suomen parhaimmistoon ja tulokset on tullut kennelliitosta lähes aina samana, mitä Per on ne todennut. Kokemus miehestä kyllä huokuikin :)

Ennen rauhoitusta Mindyltä tutkittiin silmät ja sydän. Molemmat todettiin samantien terveeksi :)

Sitten Mindylle pistettiin rauhoittava, ja odoteltiin röntgeniin pääsyä. Tässä vaiheessa mä olin aivan sydärin partaalla. Mä jäin hoitajan ja Perin kanssa avustamaan röntgenhuoneeseen, ja hienosti saatiin Mindy kuvattua + polvet tunnusteltua.

Mindy oli niiiin raukka tuon rauhoittavan vaikutuksessa. Silmät luppas koko ajan, eikä millään meinattu pysyä hereillä <3 Röntgenkuvien jälkeen hoitaja pisti tosiaana Mindylle herätyksen, ja alettiin Perin kanssa käymään kuvia läpi.

Selkä: LTV0 VA0

Lonkat: A/A

Kyynärät: 0/0

Polvet: 0/0

Siinä vaiheessa kun Per Axelson totesi, että: "Onneksi olkoon, tämähän on lottorivi!" mulla alkoi valumaan onnen kyyneleet silmistä. Olen niin onnellinen minun terveestä Mindystä <3

Tietysti täytyy odottaa vielä Kennelliiton tädin lausunnot, mutta ei ne voi tosta kyllä kovin paljoa huonommaksi muuttua. Toinen eläinlääkärikin totesi vielä kuvista, että "oho, koirallahan on luusto suoraan kuin oppikirjasta" :D

Mä oon niin onnellinen <3 Mulla on luustoterve koira, ja nyt voin harrastaa agilityäkin luottavaisin mielin. Bambin tarkastukset on vielä edessä, mutta Mindyn kohdalla voin nyt huokaista helpotuksesta. Saa nähdä, että tuleeko ensi vuoden puolella sitten pikku-Mindyjä.. ;)

Tässä vielä Mindyn rtg-kuvat, katsokaa ja ihailkaa! ;D