HSKH:n kisat 25.10

Mä en oo nyt vähään aikaan päässyt päivitteleen tänne. Hirveesti on ollut kaikkee tekemistä. Koirien kanssa ollaan treenailtu aika paljon (treeneistä lisää myöhemmin), ja Bambi pääsi JAU:n tuplahyllyn jälkeen rallattelemaan kisakentille, kun meidän oma seura HSKH järjesti kilpailut 25.10.

Tuomarina kilpailuissa toimi Petteri Kerminen, jonka radoista tykkäsin kovasti. Olin töissä lauantaina, kun 3-luokka kilpaili, ja kiinnitin jo silloin huomiota kivoihin ratoihin. Radoilla sai todellakin juosta, jolloin vauhti toi omat haasteensa.

Sunnuntaina oli sitten meidän vuoro kilpailla. Kakkosille oli tarjolla kaksi agilityrataa (yäääh, haluisin niin hypärille pitkästä aikaa), joista ensimmäinen näytti tältä:

Rata vaikutti meille suht. helpolta. Ainoastaan alun ohjaus mietitytti. Lähes kaikki ohjasivat sen perus valssilla, mutta tiesin et jos itse teen niin, niin Bambi syöksyy puomille. Otin 2-hypyn sitten niistolla, joka toimi siihen kohtaan hyvin. Matka meinasi kuitenkin tyssätä keinulle, kun se jostain syystä pelotti Bamsea kovasti. Ihme juttu, kun aina nimenomaan tuolla samaisella kentällä juuri tuo keinu saa pelkoreaktion aikaan, ja Bambilla meinaa mennä myös keinu ja puomi sekaisin.. Outo juttu. En oo keksinyt sille vielä selitystä.

Matka jatkui muurin kautta kepeille, jotka Bambi luki hieman haastavammasta avokulmasta aivan loistavasti. Sitten kävi niin, että Bambi törmäsi (???) viimeiseen keppiin, ja kiersi sen sitten väärältä puolelta. Vilkaisin tuomaria, joka ei ilmeisesti ollut huomannut pörriäisen vauhdista johtuen pujotteluvirheitä, koska kädet pysyivät alhaalla. Jatkettiin sit muina miehinä rataa. 8-9 väliin persjättö, jonka jälkeen suunnattiin puomile, josta pikkumusta kaahasi muina miehinä ohi. Mä luulen et syy tähän oli nimenomaan toi keinupelko, koska sit kun sain sen puomille, niin luuli selvästi aluksi olevansa keinulla. Puomilta saatiin siis kielto. 11-putken jälkeen otin riskin, ja jätin Bambin yksin suorittamaan A:ta, mitä en ole koskaan kisoissa tehnyt. Ja ei dääm miten hienon juoksarin se teki!!!! Mä kaahasin täysillä tekeen sokkarin 14-15 väliin, ja kerkesinkin vielä! Huisii. 15-hypylle tein vastakäännöksen, ettei Bams painele putkeen. Vastakäännös toimi tuohon kohtaan hyvin. Sitten paineltiin täysii loppusuora. Hyvä fiilis radasta jäi, vaikkakin saatiin tulokseksi 5.

Sitten oli luvassa seuraava agilityrata:

Rata oli huomattavasti teknisempi mitä edellinen, ja pituuttakin löytyi ihan kivasti 175m. Alkusuoralla jätin taas Bambin yksin A:lle, jälleen tuloksena ihan loistava juoksari. Lähetin sen kaukaa 7-putkeen, jotta olin 8-hypyn toisella puolella tekemässä jarrutusta, kun Bambi paineli tulemaan putkesta. Ihan hyvin kääntyi 9-hypylle. Keinu taas vähän jännitti, mutta teki sen huomattavasti reippaammin kuin edellisen. Lähetin mustiaisen renkaalta hakemaan itse kepit, joiden hakeminen onnistuikin hienosti. Siitä muurin yli ja pienellä vedolla oikeaan päähän 16-putkea. 17-hypylle mun oli tarkoitus tehdä saksalainen, mutta se sitten vauhdin huumassa unohtui, joten tein takaaleikkauksen puomille (jota ei olla itseasiassa koskaan treenattu) ja toimi sekin ohjaus. 11-hypylle tiukka jarru ja valssi, ohjaus oli ihan myöhässä joten käännös valahti, mutta sain kalasteltua Bampulan takaakiertoon. Maaliin päästiin siis puhtaalla radalla! Sijoituimme toisiksi ja osallistujia oli tarpeeksi suuri määrä siihen, että myös toiseksi sijoittunut sai LUVAn, wiiiii!

Viime viikonloppuna taukoiltiin kisoista, mutta ensi sunnuntaina onkin sitten I-HAH:in kisat luvassa. Ilmoittauduin kaikille kolmelle radalle, eli me päästään sinne hypärillekkin pitkästä aikaa, jee!

Huomasitteko muuten, että muokkailtiin blogin ulkoasua vähän syksyisemmäksi? Mitäs mieltä ootte? :)

2-luokan korkkaus

Meidän viime viikonlopun kisat meni tällä kertaa vähän vähemmän mallikkaasti, tuloksena tuplahylly :D :D Niin käy joskus..

Kisat järjesti Järvenpään agilityurheilijat, ja kakkoset tuomaroi Salme Mujunen.

Ensimmäinen rata näytti suunnilleen tältä:

Piirros vain suuntaa antava, alunperin Salme Mujusen käsialaa.

Myönnettäköön, että pienet kauhunväreet käväs iholla, kun näin tuon loppusuoran :D Nopeen koiran kanssa ei mikään helpoin juttu keretä ohjaamaan kepeille.

Kuitenkin kun menin tutustumaan rataan, niin kaikista eniten päänvaivaa aiheutti esteet 3-6. Pähkäilin tätä tovin, ja päädyin käyttämään Bambin irtoamista hyväksi, lähettää sen 3-hypyltä 4-hypylle ja juosta tekemään sokkari 5-6 väliin. (Voin kertoa et oli oikeesti varmasti toimiva suunnitelma, vielä kun olisin toteuttanut sen radalla :D) Muuten rata vaikutti meille suht helpolta. A:n jälkeen valssi 9-hypylle, jolta valssi keinulle. 13-putkeen lähetys kaukaa, ja ottamaan vastaan 14-hypyn taakse. Lähetys 15-hypylle ja sit vaan käskyttää putkeen ja lähtee itse juokseen täysillä kohti keppejä.

Noh.. Meidän hyvä suunnitelma loppui lyhyeen:

Siis miksi, voi miksi, en tehnyt sitä suunnittelemaani ohjausta tuohon alkuun. Siihenhän se sitten kusahti kun aloin sooloileen ja meinasin törmätä tohon 5-hyppyyn :D Loppurata meni aikalailla niin kuin olin suunnitellutkin, joten vähän jäi ärsyttämään tuo alun sössiminen. Tältä radalta ei nimittäin tullut kuulemma yhtäkään nollaa :D Mur.. Mut hei mitä tästä opimme? ..Ohjaa niinkuin olet rataantutustumisessa suunnitellut, heh.

No mutta turha tuota on jäädä märehtimään, seuraava B-agilityrata näytti sitten tältä:

Rataantutustumisessa ei tullut mitään erikoisempaa mietittävää. Rata oli kyllä ihan tehtävissä.

Alku meni ok, mitä nyt noilla 7-10 -hypyillä vähän kalastelua ja säätämistä. Sitten tuli keinu, ja pienellä mustiaisella ei käynyt mielen vieressäkään pysähtyä siihen. Otettiin se sit uudestaan, eikä mitään pysähtymisen merkkejä näkynyt vieläkään. Nostin känkkäränkän sitten keinun alastulolle, jätin siihen ja juoksin täysillä pois päin, vapautin ja Bams pääsi sylikyydillä pois kentältä.

Vähän jäi ihmetyttämään miten se noin törkeesti juoksi pois keinulta, mutta syy siihen selvisi treeneissä maanantaina. Meillä oli treeneissä sama keinu kun kisoissa, ja Bambi juoksi taas äkkiä pois siltä. Huomattiin Maijun kanssa sit, miten paljon keinu rämisi ja Bambi oikeesti pelkäsi sitä. Raukkeli. Täytyy käydä vielä palkkaan sitä tuolla pelottavalla keinulla ennen sunnuntain kisoja, siltä varalta jos ne ottaa tuon rämän uudestaan radalle. No mutta hyvähän se on muutenkin totuttaa koira kaikenlaisiin keinuihin ja että niille jäädään, vaikka niistä kuuluis mitä ääniä.

Kisoista jäi kuitenkin ihan kiva fiilis, vaikka tällä kertaa ei tuloksilla juhlittukkaan. Oli kiva huomata et ne 2-luokan radat on aivan tehtävissä ;) Parempi onni ensi sunnuntaina!

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA! ♥

Treenipäiväkirja; viikko 42

Maanantai 12.10

Viime maanantaina treenailtiin, missä muuallakaan, kuin Maijun treeneissä Ojangossa. Mukaan pääsi jo toista viikkoa peräkkäin Bambi, koska halusin viime hetken vinkit vielä viikonlopun kisoja ajatellen.

Eniten mua oikeastaan huomisissa kisoissa jänskättää mahdolliset kännökset, joissa Bambi tykkää tunnetusti karrattaa oikein koko rahan edestä. Siksi otettiinkin maanantain treeneissä rata käännöstreenin kannalta, ja kannatti kyllä mennä! Sen verran hyviä vinkkejä saatiin :)

Ratapiirros vain suuntaa antava, alunperin Maiju Korhosen käsialaa.

Alun ohjauskuvioita kovasti mietiskeltiin, ja loppujen lopuksi se meni näin; 3-4 väliin sokkari. 4-hypylle vahva jarru ja vastakäännös. Siitä (kiire) tekemään sokkari 5-6 väliin. 6-hypylle mahdollisimman tiukka takaakierto+niisto. 7-hypylle vastakäännös. 9-hyppy päällejuoksuna josta takaaleikkaus kepeille.

Olin yllättynyt miten vahvan jarrun Bambi oikeesti tarviikaan, että saadaan se tiukka käännös. Tuollaisella ohjauksella mitä tein 4-hypylle, olisi Mindy vetänyt ihan liinat kiinni. 6-hypyllä Bambi hyppäsi lähes koko ajan aina viistoon oikealle. Täytyy harjoitella tuollaisia kohtia, jotta saadaan se kääntymään tiukasti siivekkeen ympäri. 7-hypylle vastakäännös oli ihan loistava ratkaisu, paljon parempi linja saatiin renkaalle, vaikka vastakäännöksestä huolimatta Bambi kaarsi vähän turhan paljon. Noita vastakäännöksiä pitää nyt treenata enemmän, kun ne on niin hyviä käyttää tuollaisen kaarrattavan ja irtoavan koiran kanssa, jotka ei välttämättä reagoi rytmitykseen niin hyvin. Kepit tuotti vähän ongelmia, kun putki houkutteli pientä shetlantilaista niin kovin :D Aina toisella yrityksellä onnistui, mutta kun vauhtia oli enemmän niin putki meinasi olla liian tyrkyllä siellä häiritsemässä Bampulan keskittymistä ;) Keppien jälkeen sokkari, joka onnistui hyvin vaik en sitä itse tykkääkkään tuollain keppien päähän tehdä. Putkesta tuli aika jyrkkä umpikulma kepeille, mutta sekin saatiin onnistumaan, kunhan vaan maltoin pysyä paikallaan kunnes koira lukitsee ensimmäisen välin. Kokeiltiin myös vaikeeta takaaleikkausta kepeille, ja se meni yllättäen aivan loistavasti!

Tiistai 13.10.

Tiistaina meillä oli ensin vuorossa Tiian treenit, joihin mukaan pääsi vuorostaan Mindy. Rata näytti suunnilleen tältä:

Suuntaa antava piirros, alunperin Tiia Söderholmin käsialaa.

Jeee, puomi-putki erottelua oli kiva päästä kokeileen ;) Mindyn kanssa oli kiva treenata. Radan alussa ei ollut mitään ongelmaa, putki löytyi puomin takaa hyvin, kun muisti kiihdyttää tarpeeksi. 6-7 väliin sokkari. Keinua ei vielä tehdä kokonaisena, mutta testasin kuitenkin, et miten Mindy kääntyy suorasta putkesta putkijarrulla, jos oltais menossa keinulle. No hyvinhän se käänty, vaikka ei olla putkijarrua pahemmin treenailtu, hieno penska! 13-14-15 meni hyvin, kunhan vain tajusin tehdä jarruttavan rytminmuutoksen ennen kuin koira laskeutuu hypyltä 14. Erottelu meni siis superisti. Rytmitys kunniaan ;) 17- ja 18- takaakierrot meni ihan hyvin, kunhan tajusin vastaa 18-hypylle suunnittelemani sokkarin valssiin. Mä inhoon noita sokkareita slash persjättöjä, niin yritän nyt tarkotuksellisesti viljellä niitä joka kohtaan radalla. Tässä kohdassa siihen oli kuitenkin lähes mahdoton keretä, joten päädyttiin vaihtamaan ohjaus valssiin, hyvä niin :D Putken jälkeen odotti sit mun kauhukohta. Välistäveto. BIG DISLIKE niille. Välttelen kaikenlaisia kuljetuksia ja välistävetoja tilanteessa kuin tilanteessa, ja tästä syystä Tiia olikin kuulemma laittanut sen tahalleen radalle :D Fint. Saatiin sieltäkin loppujen lopuksi onnistunut suoritus, mut inhoon tuota ohjausta yhtä paljon kyllä edelleen. Vissiin sitä just siks pitäiski treenata... ihan tyhmää.

Seuraavaksi suunnattiinkin sitten taas suoraan Niinulasta akatemialle, jonne olin taas ostanut irtopaikan Jennan treeneihin. Rata näytti ehkä about tältä:

Rata vain suuntaa antava, alunperin Jenna Caloanderin käsialaa.

Oltiin paikalla jo hyvissä ajoin ennen treenien alkua, ja kerkesinkin hetken seurata aiempia ryhmiä. Kävi niin, että meitä edeltävässä ryhmässä treenavan kaverini koira alkoi ontumaan, joten kipaisin Mindyn autosta lainakoiraksi. Mindyä ei ole kukaan muu ohjannut kuin minä ja kasvattaja, joten vähän jänskätti et lähteekö tuntemattoman mukaan, kun ei ollut siis nähnyt tätä mun kaveria koskaan aikaisemmin. Voin kertoa että huolehdin turhaan :D Vitsi jäi harmittaan kun en tajunnut ottaa videota, mutta siis voin kertoa et leuka tippu lattiaan ku neiti laitteli menemään niinkuin olis aina ollut Lauran ohjaamana. Aiemmat treenit oli jääneet unholaan ja virtaa riitti, Mindy tykitti ihan mahtavan juoksarin A:lle ja huikeen putkijarrun 14-putkelle. Muutenkin rata sujui kuin vettä vain! Ehkä paras oli kun unohdin kertoa Lauralle, et Mindy ei tee vielä keppejä osana rataa. Sinnehän Laura juoksi ottamaan Mindyn pakkovalssilla putkesta kepeille, ja mitä, Mindy tuli super nätisti ohjaukseen ja pujotteli menemään. Ihan käsittämätön koira. Sydän.

Sitten oli Bambin vuoro. Bambi oli voinut vähän huonosti aiemmin päivällä, mm. oksensikin kerran. Olo vaikutti kuitenkin ihan normaalilta illemmalla, joten uskalsin mennä treenaamaan. Mutta kyllä vähän näkyi vauhdissakin, ettei neiti ihan elämänsä kunnossa ollut. Raukka.

Sylkkäri 2-hypylle meni ihan ok. Täytyy ottaa sekin treeniin että saadaan varmemmaksi. 3-4-välin kuljetus ihan fine, kun tajusin muuttaa vähän omaa linjaa ja ohjata 4-hypyn vastakkaisellä kädellä. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa putkelle nro 14 asti. Neiti oli meinaa unohtanut et mikä on putkijarru, kaarratti menemään, ja katsoi mua vaan et "mitä sä siellä sihiset?". Palkattiin siihen pari kertaa niin johan muistui mieleen. 16-17 japanilainen venyi joka kerta, mur. Täytyy oppia ohjaan se terävämmin, ettei valahda tuolla tavalla. Keppien pakkovalssiin tuli nätisti. Ärsyttävää, kun oltiin niin hyvin pääsemässä tuolla viimeisellä pätkällä puhtaasti loppuun, mutta Bambi näki jotain nameja heitteleviä vihreitä miehiä ilmeisesti 20-putken jälkeen, ja pysähtyi vimmatusti etsimään palkkaa maasta. Se ei oo koskaan aiemmin pysähtynyt kesken radan. Mun täytyy lopettaa namien maahan heittely, kun se ihan selvästi meni jonkun lentävän kumirouhepalan tms. perään, heh :D

Jälkeenpäin sitten selvisikin, että joku mahapöpö sille oli tarttunut. Tiistai-ilta ja keskiviikko meni nimittäin oksentaessa ja ripulikin vaivasi :( Riisi-raejuusto ruokavaliolla mentiin pari päivää, annoin myös säännöllisesti canikuria ja attapectiniä, joilla saatiin onneksi tauti kuriin. Nyt Bambi on jo täysin normaali, eikä ole kahteen päivään kärsinyt em. vaivoista, joten voidaan hyvillä mielin mennä kisaamaan huomenna! Ja onneksi Mindyyn ei ihme ja kumma tauti tarttunut.
Mutta hei! Palaillaan sit viikonlopun jälkeen taas kisakuulumisilla, kun päästään nyt siis korkkaan se 2-luokka, jippikaijei!

Kivaa viikonloppua kaikille! ♥

Kisaviikonloppu

Moikka ja kivaa keskiviikkoa! Niinkuin jo edellisessä postauksessa kerroinkin, niin viikonloppu meni meillä aikalailla itse kisatessa + kisoja katsellessa. Osallistuttiin ensimmäistä kertaa agilityradoille, ja pakko myöntää et mä olin aika kauhuissani kun odotin mitä tulevan pitää :D

Lauantaina 10.10. startattiin siis molemmilla agiradoilla. Hypäriltä meillä oli jo LUVA taskussa, joten sinne ei mielestäni ollut mitään järkeä osallistua.

Koiria oli ilmoitettu ihan kivasti. Olisko A -radalle 11 ja B -radalle 12, jos en ihan väärin muista. Molemmat radat tuomaroi Anne Savioja.

A-rata näytti suunnilleen tältä:

Rata on vain suuntaa antava, alunperin Anne Saviojan käsialaa.

Tutustuessa rataan päätin heti, että otan alun kepit umpikulman puolelta, kun se on mulle niin paljon helpompi. Siitä sit takaaleikkauksella putkeen. Muuten radassa ei ollut mitään kummallisempaa 5-hyppy vähän jänskätti, että kaarrattaako koira kepeille asti siinä. Ja tottakai kontaktit jännitti, kun kyse oli ensimmäisestä agilityradasta!

Itse radasta mulla ei valitettavasti ole videota. Alku meni hyvin 8-putkelle asti, jonka Bambi kiersi (???). Myönnän etten kauheen huolellisesti sitä sinne ohjannutkaan, mutta putki-imuinen pampula löytää yleensä putket kulmasta kuin kulmasta. Ihme juttu. Sen jälkeen Bambi otti kiellon 9-putkelta. Tässä vaiheessa kartturi oli vähän kysymysmerkkinä, puhumattakaan siitä kun jouduin vielä ottamaan pari uutta yritystä ennen kun sain sen sinne :D Whaaaat. Varmasti näille kielloille löytyis omasta ohjauksesta joku järkeenkäypä selitys, mutta kun ei ole sitä videota. No mutta. Tosiaan kieltojen välissä turhautunut turkis hyppäsi 7-hypyn uudelleen, joten siitä HYL. Loppurata sujui kuitenkin hyvin.

Kuulin maaliin päästyämme, että monet muutkin olivat ottaneet ihme kieltoja noilta putkilta, ehkä koirat näki jonkun oman mörön siellä :D
Mutta hei, pääasia että kontaktit menivät oikein nätisti! Hieno Bams ♥

B-rata näytti sitten about tältä:

Tämäkin rata vain suuntaa antava ja alunperin Anne Saviojan käsialaa.

Rataantutustumisessa pisti vähän mietityttämään, että miten saan kalasteltua koiran tuon 6-putken jälkeen ilman, että se syöksyy täysillä seuraavaan putkeen. Toinen juttu oli kun tullaan ulos 12-putkesta, että saa takaaleikkauksella koiran oikeaan päähän putkea nro13. Aika suora linja sinne oli, mutta siitä huolimatta vaikka kuinka monet koirat syöksyivät sinne toiseen päähän.

Rata meni ihan hyvin. Ei nyt nopein rata mitä ollaan tehty, mutta sujuva. Kontakteissa ei taaskaan mitään ongelmaa (JEEEEE), ja noi kohdat mitä tutustumisessa mietin ongelmiksi, eivät olleet meille ongelmia, jippikayjei!

Nollahan se sieltä napsahti ja ihan ok ajalla, joka riitti 2. sijaan.

Sunnuntaina 11.10 otettiinkin nokka kohti Turkua, kun Bambi starttasi ATT:n kisoissa, jälleen kahdella agiradalla. Oli ihanaa, kun 2-luokka starttasi ensiksi aamulla ja 1-luokka vasta niiden jälkeen. Vielä kun järjestys oli medi-maksi-mini, niin ei ollut mikään kiire aamulla.
Hallilla oltiin Liedossa jo hyvissä ajoin ennen oman luokan alkua, kerettiin käydä lämppälenkki kaikessa rauhassa, ja katsoa kisojakin! Luksusta. Mindyn kasvattaja Heidi tuli hallille moikkaamaan ihanan Ginny -pentunsa kanssa!! Ginny on kyllä ihan syötävän söpö pieni krokotiilin poikanen naskalihampaineen ♥ Mun pentukuume kasvaa kasvamistaan..
Kisat käytiin sunnuntaina käänteisessä järjestyksessä, eli ykkösten C-hypäri oli ennen agilityratoja. Sitten kun agiradat starttas, niin sai vielä rauhassa katsella medit ja maksit ennen rataantutustumista, oli kiva nähdä vähän etukäteen mitkä kohdat osoittautui haastaviksi!

Tuomarina ATT:n kisoissa toimi tosiaan Jari Suomalainen, ja ensimmäinen (B) rata näytti suurinpiirtein tältä:

Piirros vain suuntaa antava, alunperin Jari Suomalaisen käsialaa.

Kauheesti mitään muuta haastavaa radassa ei ollut, kuin keppien jälkeinen elämä. Mä oon hirveen vähän tehnyt mitään puolenvaihtoja keppien jälkeen, joten tuo kohta vähän mietitytti. Inhoon tehdä sellaisia ohjauksia kepeillä, jossa kadotan koiran hetkeksikkään (kuten persjättö), vielä ihan niin kova luotto ei nimittäin ole pujotteluvarmuuteen. Yksi vaihtoehto olisi myös ollut pitää koira oikealla puolella ja tehdä takaaleikkaus hypyllä nro13, mutta linja olisi kärsinyt. Mä päädyin rataantutustumisessa sitten tehdä valssin keppien päässä.

Kun meidän vuoro koitti, oli Bambilla hirveesti virtaa, ja vähän huolellisuus jäi puuttumaan suorittamisesta. Harmiksi eka rata ei taaskaan tullut videolle (tack Andreas :D).. A oli kuitenkin ihan super, paras tähän mennessä! Pidensi kivasti laukkaa ja rytmi osui just täydellisesti. Puhdasta rataa tehtiin kepeille asti, kunnes en antanut Bambin rauhassa hakea väliä, vaan lähdin etenemään valssiin kerkeäminen mielessä ennen kuin Bambi oli lukinnut oikean välin. Siitä kielto. Mä vähän ton kiellon jälkeen rohkaistuin kun tiesin että vitonen alla, ja päätin sitten kun otin kepit uudestaan mennä reippaasti edelle ja tehdä tuon kohdan persjätöllä. Ja ai vitsi se toimi hyvin! Täytyy uskaltaa ottaa riskejä jatkossakin, ja ylipäätänsä ottaa tuollaiset kohdat treeniin. Loppurata meni hyvin, siinä nyt ei ollutkaan mitään ihmeellistä.

Maaliin juostiin siis tuloksella 5 ja sijoituttiin toisiksi ainoan 0-tuloksen tehneen koirakon jälkeen.

Sitten koitti A-rata, joka näytti suunnilleen tältä:

Jälleen suuntaa antavaa matskua, alunperin Jari Suomalaisen käsialaa.

No nyt ne sit meni kantaan sen ihanan renkaan sinne radalla, saatoin sisäisesti päästää pari ärräpäätä ;) Se nimittäin tarkoitti sitä, että mun pitää jäädä lähettämään Bambi renkaalle (ei kestä vielä vedätystä), ja yritä siinä sen jälkeen sit keretä ton tykinkuulan perään.

Radalle lähdin kieltämättä vähän epäilevin mielin. Bambi loikki ympäriinsä "täysiitäysiitäysiitäysii" -meiningillä kun talutin sitä radalle, ja mietin et mitä tästä oikein tulee. No, voin kertoa et toi sen meininki kyllä näkyi radalla. Neiti päätti sitten juosta ja kaarrattaa oikein koko rahan edestä :D Omalta osalta rata meni kalastellessa tuota pässinpäätä oikeille hypyille, mutta jollain ihmeenkaupalla sain ongittua sen oikeille esteille oikeassa järjestyksessä, renkaankin se hyppäsi oikeasta reiästä ja maaliin juostiin 0-tuloksella.

Mikään kaunis rata se ei todellakaan ollut, mutta nolla kun nolla ja aika riitti luokkavoittoon, saatiin viimeinen LUVA ja sitä kautta napattiin myös sertifikaatti ja menolippu 2-luokkaan! :) Ei mikään turha reissu siis!

Aika huikeeta, että luokkanousuun ei tarvittu kuin 6-starttia. Joista joka toinen oli siis LUVA. Ensimmäisen ja viimeisen LUVA:n välillä aikaa kului kokonaiset 2 viikkoa. :D On tuo mun pikkumusta vaan niin super! ♥

En ollut ihan varautunut tähän, ja laittelinkin maanantaina ensi viikonlopun JAU:n kisojen koetoimitsijalle viestiä, jos he voi vaihtaa Bambin 2-luokan listoihin.

Ensi lauantaina mennään siis katsomaan, että miltä näyttää meininki kakkosissa! Hauskaa :)

Treenipäiväkirja; viikot 39-41

Treenipäiväkirjaa pitkästä aikaa... :)


Maanantai 14.9.

Maijun treeneihin pääsi vuorostaan Bambi tällä kertaa. Tämä treeni taisi olla ensimmäinen Bambin tauon jälkeen. Ihan hirveitä räiskintöjä A:lta, mut laitetaan tauon piikkiin..

Rata on vain suuntaa antava, alkuperäinen Maiju Korhosen käsialaa.

Alussa ei ollut sen kummempia ongelmia. Sain ihme ja kumma kuljetettuakin Bambin jotenkin 4-hypylle ilman, että se hakeutuu takaakiertoon. Ongelmaksi koitui kuitenkin kepit, kun yritin mennä törkkäseen Bambin oikeaan väliin. Sitä se ei kestä vielä yhtään. Lähetys kaukaa onnistuu kyllä joka kulmasta, mutta se ottaa hirveesti häiriötä jos meen yhtään liikaa hänen arvon reviirillensä sörkkimään :D Kun ei vielä muutaman toiston jälkeen ottanut onnistuakseen, niin päätettiin tällä kertaa vaan lähettää Bams suorittamaan keppejä ja otetaan joku toinen kerta treeniin. Tämän jälkeen kepit sujui aivan loistavasti, vielä kun ottaa huomioon et ne oli asetettu suoraan seinää päin. 8-9 väliin tehtiin pakkovalssin (=kartturin ehkä eniten inhoama ohjaus) sijaan japanilainen, joka onnistui heti kun maltoi ohjata sen rauhassa loppuun. 13-14 välissä allekirjoittanut sääti jotain ihmeyksiä aluksi, mutta persjätöllä tämä kohta onnistui lopulta kuitenkin ihan mallikkaasti. Loppu meni nyt vähän miten meni, kun esteet oli vähän eri paikoissa mitä muistelin, tästä syystä esimerkiksi hypyn 21 saksalainen oli about viikon myöhässä :D Saatiin kuitenkin tehtyä rata loppuun asti.

Tiistai 15.9.

Tiistaina pääsi sitten Mindy vuorostaan ottamaan osaa Tiian treeneihin, jossa oli luvassa aikamoinen rytmitysrata. Me ei oltu tätä ennen kauheesti harjoiteltu rytmittämistä Mindyn kanssa, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Bambihan nyt tunnetusti lukee rytmitystä vähän niin ja näin.. (=ei juuri mitenkään).

Rata on suunta antava, alkuperäinen Tiia Söderholmin käsialaa.

Mindy oli ihan super! Tiiakin sanoi, että ei ole koskaan kouluttanut koiraa, joka lukee ohjaajan liikettä noin hyvin. 2- ja 3-hypyille ei paljon tiukemmin saa valssia käännettyä mitä Mindy kääntyi! Kuitenkin vaikka se kääntyy tiukasti, niin neiti irtoaa myös kiihdytyksestä ihan super kauas, aivan bueno pentunen! Huomaan vaan itsestä, että mulla meinaa aina jäädä Bambi-ohjaus päälle, niinkuin videolla tuossa 14-hypyn jarrutuksessa näkee. Bambi tarvii tosi äkäisen jarrutuksen, jotta saan sen kääntymään. Nyt kun jarrutin Mindyn kanssa samalla tavalla, niin tuloksena oli pysähdys :D

Tiistai 29.9.

Muutamat treenit on jäänyt kuvaamatta, joten hyppään näissä videoiduissa eteenpäin.
Tiistaina kävin kaksissa treeneissä. Mindy pääsi ensiksi Tiian treeneihin, joissa rata näytti tältä:

Rata on suuntaa antava, alunperin Tiia Söderholmin käsialaa.

3-4 väliin taisi kaikki muut tehdä takaaleikkauksen, mutta itse päädyin valssiin, koska Mindy kääntyy niin tiukasti ja ajattelin sen olevan meille sujuvin, niinkuin se olikin. 8-hypylle jarru oli taas Bambin jäljiltä ihan jäätävä, ja piti ottaa muutama kerta uusiksi koko pätkä. Kartturi voisi opetella muistamaan, että kumpaa koiraa aina ohjaakaan ;) Muuten radassa ei ollut kummempia ongelmiakohtia.







Bambi pääsi suoraan Niinun hallilta Jennan treeneihin Vantaalle, kun olin ostanut Agility Akatemialta tuurauspaikan. Rata vaikutti hauskalta, jossa oli kuitenkin meille muutamia pahoja kohtia.

Rata on suuntaa antava, alunperin Jenna Caloanderin käsialaa.

Jenna ei ollut nähnyt Bambia aiemmin, joten otettiin alku pätkissä ihan vaan et Jenna näkee miltä meidän tekeminen näyttää. Saatiin paljon kehuja ja Bambi sai positiivista palautetta hyvästä ja "ei shelttityyppisestä" estefokuksesta ja irtoamisesta. Bambi on Jennan mukaan vähän kuin minimallinen bordercollie, ja sitä täytyy ohjata myös sen mukaan. Jenna sanoi Bambin muistuttavan kovasti omaa koiraansa Neonia, joten sain todella paljon hyviä vinkkejä omaan ohjaukseen!

Pakkovalssi on mun inhokkiohjaus, ja eiköhän se ollutkin osana rataa. Sanoinkin, että tämä ei sitten meillä meinaa ottaa mitenkään onnistuakseen, kun Bambi ei tuu mua kohti. Jenna katsoi meidän suorituksen (10-hyppy) kerran ja totesi, että se johtuu siitä etten pysy paikallaan vaan kipitän taaksepäin. Koitettiin sit niin, että pysyin paikallaan ja KAPPAS, niinhän se vain onnistuikin :D Vähän varmistellen suoritettiin tuota kohtaa, mutta huippua et saatiin pakkovalssi nyt ainakin väliaikaisesti onnistumaan.

Muuten radassa ei kummempia ongelmia ollut. Poispäinkäännös kepeiltä putkeen kauhistutti, kun ei olla tehty tuollaista ennen, mutta saatiin sekin yhden epäonnistumisen jälkeen onnistumaan, kun osasin vaan kääntää Bambin oikeeseen aikaan. Videolta huomaa, että kartturin jaloissa alkoi loppua kohden  hieman tuntumaan aiempi treeni Mindyn kanssa, mutta jotenkin sain taisteltua loppuun, heh. Ihan huippu treeni kaikenkaikkiaan! Täytyy ostaa noita tuurauskertoja usemminkin!

Maanantai 5.10.

Tämän viikon (41) molempiin treeneihin pääsi Bambi, kun Mindy oli käynyt molemmat viikkotreenit edellisenä viikkona. Halusin myös saada viimehetken vinkit viikonlopun kisoja varten.
Maijun treeneissä tehtiin rataa, joka oli kuin meille tehty! Se sisälsi paljon meille hankalia kohtia, joita on ollut tarkoituskin treenata, mm. kepeille vastaanotto ja törkkäisy.

Rata on suuntaa antava, alunperin Maiju Korhosen käsialaa.

Hoks! Numerot hyppää jostain syystä radalla 11-13 ja 21-23.

1-2 väli sujui yllättävän hyvin, vähän tosin varmistelin. Kepeillä Bambi ei pujotellut loppuun saakka pariin kertaan (????), mikä on meille ihan uus juttu ja allekirjoittanut olikin tästä syystä vähän hermoromahduksen partaalla. Kepit on ollut meillä aina niin hyvät. Syytä en tiedä, mutta saatiinpahan onnistuun sekin kohta.

4-hypyn tuplasylkkäri jotenkin valui ihmeellisesti. Oltiin tehty samaa kohtaa Mindyn kanssa samaisissa treeneissä viikko sitten, ja se meni paljon paremmin silloin Mindyn kanssa. No mutta pääasia et onnistui kuitenkin.

Sitten ei ollut hetkeen mitään ihmeellisyyksiä. 13-putkelta Bambi tosin lähti kerran väärään suuntaan, mut ei kummempaa. 16-kepeille jarrutti ihan superisti, eikä ottanut häiriötä vaikka olin törkkäisemässä sitä oikeaan väliin, JEE! 20-hypyllä en saanut pidettyä ohjausta vaan lähdin joka kerta hätiköimään, siksi se ei ottanut onnistuakseen, damn. Saatiin tehtyä rata kuitenkin joten kuten loppuun asti ja kivat treenit oli kokonaisuudessaan taas. Paras juttu oli, että Bambi osui A:n alastulokontaktille joka kerta, vaikka kiiruhdinkin itse tekemään sokkaria, super-bumba.

Siinäpä ne postaamatta olevat treenit taisi ollakkin.
Kontaktit alkaa nyt olla siinä kunnossa, että uskaltauduin ilmoittautumaan muutamiin kisoihin agiradoille. Saa nähdä et pysyykö ne kasassa myös kisatilanteessa!

Meillä kävi tänään fyssari huoltamassa molemmat koirat, joten huomisen lepopäivän (lue= MM-kisojen livestreamin katselupäivän) jälkeen ollaan täynnä virtaa ja vetreinä starttaamassa lauantaina. Tai ainakin koirat on. Heh.

Hyvää viikonloppua kaikille! ♥

Miten menee, Mindy?

Noniin, vihdoin ja viimein kerettiin käydä vähän videoimassa tuon agipuupin esteosaamista. Olen saanut paljo kyselyitä, että mitä Mindylle kuuluu, mitä esteitä se osaa, miten kontaktit sujuu jne. Ajattelin tehdä aiheesta ihan oman postauksensa.

Ensin on pakko näin julkisestikkin vähän hämmästellä tällaista mörköä, nimeltä kisa-ikä. Lähes aina, kun olen jutskannut jonkun kanssa kisoissa ja he ovat kyselleet noita ylläolevia kysymyksiä Mindystä, ovat he ihmetelleet "mutta sehän on jo kisa-ikäinen."

Koirahan saa startata virallisissa kilpailuissa sen jälkeen, kun 18kk rajapyykki ylittyy. Täytyy painottaa, "koira SAA startata", koiran ei tarvitse startata.

Mä kuulun siihen ryhmään, jonka mielestä kisa-ikä tulisi nostaa kahteen vuoteen. Ihan vaan sen takia etteivät ihmiset kokisi tätä ihme tarvetta, että koiran täytyy olla täysin kisavalmis ja esteosaamisen täydellistä heti 18 kuukauden iässä.

Älkääkä käsittäkö väärin. En ajattele, että kaikki jotka starttaavat virallisissa koiran ollessa 18 kuukautta, tekisivät jotain väärin. Ei todellakaan. Suurin osa heistä on varmasti antanut koiran kasvaa ja kehittyä rauhassa ja treenanneet sopivissa määrin. Sitä en epäile.

Mutta sitten kun törmää näihin sankareihin, niin kuin minä viime kisoissa. Menin silittämään tämän nimeltämainitsemattoman henkilön pentua, joka oli todella suloinen. Pentu vaikutti tosi väsyneeltä, silmät meinasi mennä kiinni vaikka oltiin kisapaika hulinassa ja ihmettelin tätä vähän ääneen. Omistaja kertoi että pentu on väsynyt, koska he ovat treenanneet tänään 3 tuntia. Mä ihmettelin ja kysyin, että mitä sä olet oikein näin nuoren koiran kanssa treenannut 3 kokonaista tuntia? Vastaus oli, että "keppejä, tekeepähän nyt ainakin kaikki kulmat." Juteltiin vähän lisää ja paljastui, että tämä 8 kuukauden ikäinen pentu harjoittelee neljä kertaa viikossa agilityä, keppejä, kontakteja ja kokonaisia ratoja. Mun on pakko myöntää, että tuli tämän keskustelun jälkeen vähän vastenmielinen fiilis koko lajista. 

Mä en vuodata asiaa nyt enempää, koska tästä tulee ihan jäätävä kilometripostaus muuten. Mutta ihan näin selvennyksenä kaikille, että joo Mindy on 20 kuukautta, mutta ei ole vielä startannut virallisissa kilpailuissa. Tämä johtuu siitä, että me ollaan treenattu aika vähän. Ollaan leikitty, heitelty palloa ja tehty agilityä siinä sivussa. Ollaan pidetty tämä laji meille molemmille hauskana, jota sen kuuluu ollakkin. Ollaan etsitty sitä yhteistä flow:ta, ja löydetty se. Meidän yhteinen tekeminen on ihan parasta ja nautitaan molemmat siitä hulluna! :) 

Mä oon aloittanut tämän lajin alle vuosi sitten, ja ilman mun treenikavereita, valmentajia, ja kasvattajia (tai paremminkin *kasvattajaa, kiitos Heidi :D♥) olisin saattanut olla itsekkin siinä luulossa, et kovat treenit täytyy aloittaa tosi aikaisin jotta koira on kisavalmis heti kisa-iän täyttyessä. Mutta onneksi olen saanut korvaamattomia neuvoja ja osannut harrastaa tätä lajia maltilla. Muuten varmasti olis mennyt maku koko hommasta sekä minulla että koirilla.

Olen niin kiitollinen, että mulla on kaksi tervettä koiraa ja sitä kautta lupa & hyvä omatunto harrastaa, sekä tehdä välillä niitä rankempiakin treenejä ja kisareissuja.

No mutta nyt vihdoin asiaan........... :D

Tein tällaisen videokoosteen nykyisestä esteosaamisesta niiden esteiden kanssa, jotka ovat vielä työnalla;

Kepit

12-kepin sarjaa ollaan treenattu nyt yhteensä ehkä kaksi kertaa :D Rytmi on kuitenkin pienestä treenimäärästä huolimatta alkanut löytymään aika kivasti. Kepit olen opettanut molemmille koirille 2x2 -menetelmällä ja vannon niin tämän ko. menetelmän nimeen, amen. Laskin, että Mindylle 2x2 treenikertoja on kertynyt yhteensä 8, KAHDEKSAN!! Ja se tekee tosiaan kaikki 12. Ihan mieletöntä.

Harjoittelemisen varaa löytyy vielä kuitenkin hurjasti. Täytyy ottaa kepit osaksi rataa ja harjoitella niitä eri liikehäiriöllä ja -ohjauksilla. Mut ihan huisia, oon jo tähän niin tyytyväinen et puupi oppi nää niin nopeesti!

A-Este

A:n juoksari on tällä hetkellä ihan loistava. Mindy rytmittää laukan lähes täydellisesti. "Pieniä" epätoivon hetkiä välillä on ollut, niin kuin juoksukontaktien opettamiseen vähän kuuluukin, mutta kun lopputulos on tämä niin ei voi kuin hymyillä tyytyväisenä! Onneksi en luovuttanut, vaikka jotkut välillä muistuttelikin miten helppo olis opettaa vaan pysäytys!

Nyt voidaankin alkaa harjoitella haastavempiakin ohjauskuvioita, kuten takaaleikkausta A:n yhteydessä. Lisäksi haluan treenata käännökset kuntoon, kun tähän mennessä ollaan aikalailla paahdettu suoraan eteenpäin A:lta.

Puomi

Puomi on hyvä. Harmi kun en saanut videolle ihan parasta suoritusta, mutta ihan ok tuokin, vähän hidas vaan. Välillä neiti näppärää täytyy muistuttaa et hei tähän kuului pysähtyä, kun A:n treenaamisen jälkeen neiti on ihan tykinkuulana näyttämässä miten hienosti hän tuon puomin juoksarina suorittaisi :D 

Puomi tarvii vielä paljon toistoja. Oon nähnyt miten pirun hyvä se voi Mindyn kanssa olla, joten haluan siitä sellaisen. Lisää treeniä siis vaan! Sit kun sujuu muuten, niin sama käännös- jne. treenit kuin A:lle.

Keinu

Hahaa! Meidän vauva-keinu :) Täydelliseen täysikorkean keinun suoritukseen on vielä vähän matkaa, mutta mun mielestä on ihan parasta kun neiti paukuttelee keinua nykyään innostunut kiilto silmissä häntä heiluen, kun vielä muutama kuukausi sitten se pelkäsi koko estettä ihan kamalasti. Keinun nykyiseen tilanteeseen olen siis very happy! Ja suunta ei ole kuin ylöspäin :)

Mutta tällaista tällä kertaa. Vähän jälleen venähti, mutta niin käy joskus :D Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille! ♥

JANKK:n kisat

Helou ja hyvää sunnuntaita! Meillä oli tänään kisapäivä. Uskaltauduin nimittäin meidän järkyttävän kisauran alun jälkeen ilmoittaa Bambin Janakkalaan hypärille.
Tänään aamulla ajoin Sarin luokse Vantaalle, josta jatkettiin sitten kimppakyydillä kohti JANKK-areenaa.

Meille tämä oli siis toinen virallinen startti ja Sarille & Odelle ensimmäinen. Sarin keskikokoinen villis Ode mitattiin heti perille päästyämme oikein hyvän kokoiseksi mediksi. Sari juoksi A- ja B Agilityradat ja me Bamsen kanssa siis C hypäri.. (Tarvin vielä luottoa siihen juoksariin :D) Sari ja Ode sai ekalta radalta 10 ja toiselta harmillinen 5 A:n alastulolta, muuten rata oli oikein tyylikäs! Vitosella he sijoittuivat kuitenkin 3. sijalle.

Agiradat tuomaroi Anne Savioja, mutta hypärille tuomariksi vaihtui Ritva Herrala, joka tuomaroi myös 2-luokat. Mua oltiin aikasemmin peloteltu, että Ritvan radat on kaikissa tasoluokissa haastavia, joten vähän jänskätti mitä tuleman pitää.

Hypprata oli kuitenkin profiililtaan aivan loistava meille! (Toivottavasti mun tekemä piirros antaa jotain käryä et miten se suunnilleen meni..) Kaikki esteet ei nyt ihan symmetrisesti ollut linjassa peräkkäin ja siitä jotkut stressasi, mutta meille sen ei pitäisi olla ongelma.

Niinkuin Ritva rataantutustumisen alussa sanoi, että "vauhtia ja vaarallisia tilanteita luvassa" juosta siis sai! Rataantutustumisessa mulle ei aiheuttanut päänvaivaa muu kuin 5- ja 6 hyppyjen väli. Hyppy nummer sexton oli nimittäin niin kuumottelevasti houkuttelemassa pikku Bampulaa, että osasin arvata et sinne se sinkoo jos en ohjaa tuota kohtaa jotenkin taktisesti. Muuten suunnittelin ohjauskuvioiksi aikalailla pelkkiä takaaleikkauksia, koska ne sujuu meiltä oikein smoothisti ja ne sopi linjoja ajatellen ko. radalle kuin nyrkki silmään.

Rata meni yllättäen niinkuin olin suunnitellutkin, whaaat?!?! :D Tein tuollaisen jonku jarrutuskäännössysteemin (oon ihan sika hyvä näissä nimissä) 5-6 välille joka toimi hyvin. Loppurata sitten menikin ihan näppärästi ja voittonollahan se sieltä napsahti! Tulos siis -7.85 sij.1 LUVA. Nyt on se hypäri-LUVA kisakirjaan rustattu, joten ei kai se auta kun treenata ne kontaktit kuntoon ja startata agiradalla sit seuraavaksi, jaiks!

Palkintoposeeraus kera matkaseuran :)

Helsinki-Oulu-Rovaniemi-Helsinki

Noniin, nyt sitten vihdoin pääsen kirjoittamaan meidän pohjoisen näyttely-roadtripistä! En muista millon viimeksi olisin viettänyt noin tekemistä täynnä olevan viikonlopun. Univelkaa tuli kerrytettyä enemmän kuin tarpeeksi, mutta oli kyllä sen arvoista! Reissuun lähdettiin siis perjantaina ja maanantaina ajettiin takaisin.

Perjantai 21.8.

Perjantaina lähdettiin matkaan. Reissukaverina ja huippu-Ketynä mulla toimi kukas muukaan kuin Malena. Malena oli illalla kuuntelemassa Eläköön koirat -tapahtumassa Victoria Stilwellin luentoa ja hainkin Malenan olympiastadionilta, josta lähdettiin suoraan matkaan! Päästiin lähtemään Helsingistä kymmenen aikoihin, joten koko yö ajoa oli edessä. Onneksi meitä oli kaks kuskia, Malena ajoi Helsingistä Jyväskylään (jossa käytiin myös tottakai ABC:n hesessä syömässä, niinkuin asiaan kuuluu) ja minä Jyväskylästä Ouluun. Mindy, joka on btw maailman helpoin matkakoira, nukkui koko matkan pedissä takapenkillä.

Lauantai 22.8.

Perillä Oulussa taidettiin olla viiden maissa aamulla :D Kerettiin pari tuntia nukkua, ennen kuin alettiin valmistautumaan näyttelyyn. Yötä oltiin mun äidin luona. Mä olen siis itse alunperin Oulusta lähtöisin, ja mun pikkuveli ja äiti asuu siellä yhä. Oli ihan huippua nähdä heitä! <3

Lauantaina oli siis luvassa shetlanninlammaskoirien sivuerikoisnäyttely. Näyttelyn järjestelyt olivat loistavat. Paikkana toimi ihana nurmialue Nallikarissa, joka on yksi lempipaikoistani Oulussa. Kaikki toimi näyttelyissä hyvin, kehät olivat aikataulussa ja kuuluttajakin löytyi. Tunnelma oli kaikin puolin mukava!

Mindy osallistui nuorten luokkaan, jonka tuomaroi Ian Isdale Iso-Britanniastia. Mua vähän varoiteltiin etukäteen, ettei välttämättä kannata viedä brittituomarille shelttiä, jossa on näkyvissä yhtään jenkkilinjaa. No ajattelin kuitenkin ottaa riskin :)

Mindy esiintyi nätisti, kuten aina. Ainoana miinuksena häntä nousi ihan kunnolla ravatessa. Luulen että tämä johtui siitä, kun juostiin kolmio ja joka suoran päässä oli joku koira odottamassa vuoroaan. Pitihän Miss-Divan vähän elvistellä :D Laatuarvostelusta Mindy sai Erittäin Hyvän.

Ian Isdale:n arvostelu kuului näin:

"18 months. Good reach of neck, would prefer slightly smaller eye, would prefer a bit more under jaw. Good depth of chest. Very well balanced. Tail raised high when on move."

NUO-EH




Mindyn näköinen arvostelu, ei valittamista! Ehkä me kuitenkin jatkossa mennään muille tuomareille kuin briteille, jos he ei sitten osaa niin neiti näppärän jenkkipiirteitä arvostaa ;) Kerran aiemminkin käytiin tosiaan brittituomarilla, ja silloin Mindy sai myös EH:n.

Näyttelyn jälkeen suunnattiinkin sitten kävelyllä vieressä olevalle rannalle. On se Nallikari vaan kaunis paikka! Mindy kävi myös kalliolta vähän kahlailemassa ja heiteltiin sille kauan palloa kiitokseksi hyvästä näyttelykäytöksestä, tämähän neidille kelpasi ;)

Näyttelypäivä oli meidän osalta ohi jo 12 aikaan. Käytiin syömässä ja vaihtamassa rennomman vaatteet päälle, jonka jälkeen suunnattiin Yli-Iihin, jossa käytiin hoitamassa Äidin ystävän eläimiä heidän ollessa reissussa.

Tarkoitus oli nukkua päikkärit heti kun päästään perille, mutta eihän me maltettu. Tämä Äitini ystävä asuu nimittäin sellaisissa puitteissa perheensä kanssa, että meillä meni koko päivä ihastellessa pihan eläimiä. Mä niin voin kuvitella itseni muutaman vuoden päästä ihan onnessaan samanlaisen eläinlauman ympäröimänä :D Löytyi hevosia, pupuja, koiria jnejne. Ensitöikseenhän me lähdettiin Malenan kanssa entisinä heppatyttöinä ratsastamaan! Oli tosi kivaa, ja nähtiin porojakin. Vietettiin tosi kiva päivä koko porukalla! Saatiin jopa mun pikkuvelikin houkuteltua mukaan eläintenhoitohommiin ;)

Illalla ajettiin vielä Äidin mummolan kautta kotiin. Nostalginen fiilis oli olla maisemissa, jossa lapsena aina leikittiin :)

Illalla kun päästiin vihdoin nukkumaan, niin voin kertoa et ei kauheen kauaa tarvinnut laskea lampaita :D

Sunnuntai 23.8.

Aamulla meillä oli jälleen aikainen herätys ja suunnitelmissa lähteä Rovaniemen ryhmänäyttelyyn. Allekirjoittaneella oli vaan semmoinen "toinen jalka haudassa" -olo, kun herätyskello soi, ettei mitään rajaa. Mä luulen et sain flunssan menomatkalla Ouluun, kun pidettiin ilmastointi niin kovalla. Lauantain jaksoin vielä buranan voimalla kun olo ei ollut vielä niin paha, mutta kun la-su välisenä yönä kuume nousi, niin aamulla mun ensimmäiset sanat taisivatkin olla et "mä en pysty lähteen mihinkään."

Mä olin ihan varma et nyt jää Rollon ryhmis käymättä, kunnes me aikamme makoiltuamme ja pohdittuamme tulimme siihen tulokseen, että Malena esittää Mindyn. Ei muuta kuin buranaa kurkkuun, koira & kamat autoon ja menoksi.

Näyttelyihin saavuttiin aika viime tingassa. Urokset oltiin jo melkein kokonaan arvosteltu. Tuomarin arvosteluvauhti oli kyllä hurja. Mä en kauheasti kerennyt siis nähdä, että minkälaisista koirista tuomari tykkää. Luottavaisin mielin oltiin kuitenkin, koska tuomari oli Irlantilainen Cathy Derlmar, ja ainakin aiemmin Mindy on ollut Irlantilaisten mieleen.

Meillä oli hirveä härdelli päällä ennen kehään menoa. Malena harjoitteli Mindyn kanssa samalla kun mä laitoin sille numerolappua ja harjasin Mindyä jne, voitte varmaan kuvitella :D Näyttelypaikalta ei tästä syystä ole nyt yhtäkään kuvaa.

Nuorten luokassa Mindy esiintyi neljäntenä, olisikohan nuoria narttuja ollut yhteensä vähän päälle 10? En muista tarkkaa määrää.

Malenalla ja Mindyllä esiintyminen meni oikein mallikkaasti. Vähän Mindy arkaili jostain syystä pöydällä, mutta muuten meni nappiin. Tuomari arvosteli tosi vauhdilla ja ennen kuin kerettiin sen enempää jännittääkkään, niin punainen lippu heilahti.

Kilpailukehää seuratessa mua jännitti ihan hulluna. On paljon jännittävämpää seurata omaa koiraa kehän laidalta, kuin olla sitä itse esittämässä.

Nyt tuomari käytti vähän enemmän aikaa arvostelemiseen ja katsoikin koirien liikkeet tarkasti. Mä jännitin et onko Mindyllä mahdollisuuksia sijoittua. Sen verran nättejä kaikki kilpailukehän nartut oli, joista lähes kaikki olivat paljon paremmassa turkissa mitä meidän Bikini-Iipi. Niin siinä kuitenkin kävi, että tuomari Delmar sijoitti Mindyn toiseksi! Mä tässä vaiheessa jo hypin kuumepäissäni riemusta, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kehäsihteeri kajautti, että "myös toiseksi tullut koira saa SA:n" niin olin kyllä onnellinen et oltiin mun kamalasta olosta huolimatta tultu paikalle. Mindy ei ole koskaan aiemmin saanut SA:ta hyvistä sijoituksista huolimatta.

Paras Narttu -kehässä Mindy tippui juuri ennen palkintosijoja, mikä ei kyllä siinä vaiheessa haitannut yhtään. Niin hyvän tuloksen se sai muuten <3

Arvostelu:

"Front could be better. Nice head. Shoulder high. Elbows could be tighter. Good rib, good loin. Texture of coat would be a little better. Tailset is quite good, as is hindquarters. Up&down movement could be better, side movement ok."

NUO-ERI NUK2 SA


Ennen kuin lähdettiin ajamaan takaisin Ouluun, niin käytiin vielä napapiirillä moikkaamassa joulupukkia, sekä kiivettiin Santa Parkin luona olevalle näköalapaikalle. Ihailtiin hetki maisemia ennen kuin jatkettiin matkaa.

Matkalla käytiin vielä Ruotsin puolella Haaparannassa, missäs muuallakaan kuin Candy Worldissä. ;) Ostettiin kyllä sen verran karkkia, et koko loppureissun sokerihumala oli turvattu.

Ilta me pakkailtiin ja vietettiin aikaa Äidin luona. Ja syötiin niitä karkkeja tottakai. Illalla käytiin vielä kävelyllä Ainolan puistossa ja katseltiin auringonlaskua. Kyllä vähän haikee olo tulee näitä kaikkia kuvia katsoessa, on se Oulu mulle kuitenkin toinen koti, vaikka niin harvoin siellä tuleekin käytyä.

Maanantaista ei sitten kauheesti asiaa olekkaan. Nukuttiin suht pitkään, ja aamupäivästä lähdettiin jo ajelemaan kohti kotia. Erään nimeltämainitsemattoman oli nimittäin pakko keretä treeneihin Racinelille kuudeksi Mindyn kanssa. Eihän sitä nyt mistään syystä voi jättää treenejä välistä ;)

Aivan loistava reissu oli kaikin puolin, kiitos vielä mun veljelle Mikaelille seurasta, kuten myös Äidille seurasta ja kaikesta avusta! Oli aivan ihana nähdä!
Mutta kaikista suurin kiitos menee Malenalle, maailman parhaalle ketylle, joka jaksoi auttaa koko viikonlopun, esitti vielä sunnuntaina Mindyn ja kaiken lisäksi kuunteli mun kuumehouruiluja ilman minkäänlaista valitusta :D Oot kyllä kullanarvoinen! ♥

Kaikki postauksen kuvat © Malena Lindgren