En tiedä mitä tapahtu, mut nyt alkaa pahasti vaikuttamaan siltä, et mulla on A-estettä vaille kisavalmis koira. (Onneksi A on sen verran katastrofaalinen, et sen kanssa voi mennä vielä hetki jos toinenkin :D)
Keppien suorittamisessa mulle on tärkeää se, että koira suorittaa ne itsenäisesti ilman ohjaajan liikeapuja. Tavoitteena, että vaikka itse lähtisin juoksemaan päinvastaiseen suuntaan, niin koira pujottelee loppuun asti. Tärkeää on myös sisäänmenot. Koiran pitäisi osata lukea oikea väli, huolimatta siitä mistä se kepeille lähetetään.
Kauan asiaa harkittuani, päätin alka opettamaan koiria 2by2 -tekniikalla. Noin 1kk sitten lainasin mun treenikaverilta videon pujottelun opettamisesta ko. tekniikalla. Ja ei jessus, Bambi oppi oikeesti parissa viikossa koko 12-kepin sarjan! Ihan uskomatonta. Bambi on sen verran lyhytrunkoinen, että se joutuu tekemään aika pitkiä loikkia pujottelussa mikä luonnollisesti rasittaa kroppaa. Siksi mä olen pitänyt toistot ihan minimissään, ja treenannut keppejä muutenkin todella vähän.
Tänään kuitenkin käytiin muutaman päivän agilitytauon jälkeen tekemässä VAIN keppejä. Tavoitteena oli saada koira lukemaan oikea sisäänmenoväli erilaisista ohjauksista ja kulmista. Harjoiteltiin myös juurikin sitä itsenäistä suorittamista.
Ja voi vitsi miten tyytyväinen oon ♥ Tästä on hyvä jatkaa! :)
Mindy on tällä hetkellä Kaarinassa Heidi-kasvattajan luona kyläilemässä, jotta paikka pysyy tuttuna ensi kevättä/kesää varten, kun Mindy menee sinne tekemään pennut :) Hauskaa niillä siellä vaikuttaisi olevan, Mindy oli päässyt käymään sille uudessa hallissakin aksaamassa!
Me vietetään nyt siis viikonloppu Bambin kanssa laatuaikaa sohvalla agilityn EO-kisojen livestreamia katsellessa, ei huono ;)
Helou! Taas ollaan keretty käydä parit epikset. 12.7. oltiin Hyvinkäällä jälleen NODO:n epiksissä, niistä on vaan valitettavasti videomatskut teillä tuntemattomilla :D No mut Mindyn kanssa harjoiteltiin möllien agilityradalla vaan kontakteja edes takas kera palkkauksen (tehtiin varmaan joku HYLkyjen ennätys) ja Bambi voitti möllien hypärin.
Mutta, eilen otiin sitten epistelemässä vähän lyhyemmän ajomatkan päässä, kun purinalla järjestettiin EO-tukiepikset. Pakko sanoa, että sateesta huolimatta oli kyllä ihan loistavat skabailut! Kerrankin radat eivät olleet täynnä niitä perus pikkukoukeroita, vaan sai oikeasti JUOSTA, ihan huippua! Palkinnot olivat myös tosi hyvät, jee!
Bambi starttasi kaksi kertaa supermölliluokassa. Rata oli kiva, sai harjoitella irtoamista koirien kanssa! Ensimmäinen startti meni muuten kivasti, mutta joku huolimaton kartturi lähti kolmanneksi viimeisellä esteellä vähän ennakoimaan, josta johtuen maaliin tuloksena HYL. (Note to self, vois vaikka alkaa harjoitella niistoja+muita ohjauskuvioita..) Toinen startti meni jo paremmin ja päästiin maaliin ilman ratavirheitä, ihan nopealla ajallakin vielä. Aika riitti kolmannelle sijalle, kun kaikki 3 ensimmäistä tulivat maaliin samalla sekunnilla :)
Mindy starttasi myös supermölleissä pariin otteeseen. Ensimmäinen rata meni kivasti viimeiselle esteelle asti. Kuski oli ylläripylläri myöhässä ja arvon neiti teki oikein kauniin takaakierron siitä hyvästä viimeiselle esteelle ;) Toinen startti meni hyvin 11-hypylle asti. Ja taas voisin sanoa pari sanaa omasta ennakoimisesta.. krhm. Pitää vissiin alkaa oikeesti treenaamaan näitä perusohjauksia.
Mölleihin meidän ei alunperin ollut tarkoitus osallistua, kun tuo juoksu-A treeni on vielä pahasti kesken. Kuulin kuitenkin paikanpäällä, että möllien radalla on kontakteista vain puomi, joten ei muuta kuin kaksi starttia Bampulalle sinnekkin!
Tykkäsin möllien radasta tosi paljon, alussa oli pitkä suora, mitä monesti jään epiksissä kaipaamaan.
Puomikin meni molemmilla kerroilla hyvin, ei puhettakaan et Bambi tulisi siitä läpi enää (kopkopkop). Vapautin sen myös harjoituksen vuoksi melkein samantien, kun se meinaa aina vähän jäädä fiilisteleen siihen 2on2off -asentoon :D Pitää nyt alkaa treenaamaan puomia niin, että saadaan siihen vähän vauhtia.
Puomin jälkeiselle putkelle mun leikkaus/lähetys oli molemmilla kerroilla vähän myöhässä, hienosti Bambi luki myöhästyneen ohjauksen kuitenkin.
Hypyt 14-15 meinasivat muiden ratoja katsellessa tuottaa myös vähän päänvaivaa. (Kiitokset maksi-medi-mini järjestykselle, aamen.) Kaikki tekivät siihen valssin, mutta arvelin, et meidänkin kohdalla (niin kuin monien muiden paimenien kohdalla) koira saattaa lähteä karrattaan pitkälle hypyn jälkeen, ellei saa valssia hyvin rytmitettyä ja linjattua tuolle loppusuoralle päin. Siksi mietin itse et tekisinkö takanaleikkauksen 15-hypylle. Noh, onneksi olin ostanut kaksi starttia niin pääsin kokeilemaan molempia! Valssi, kuten arvata saattaa, meni linjauksineen ja rytmityksineen aivan pieleen.. Niinkuin myös 2. startin leikkauskin :--D Tiedä sitten, kumpi oli parempi vaihtoehto. (Jälleen note to self.. IHAN OIKEESTI ne ohjaukset, myös valssi ja takanaleikkaus tehotreeniin......)
Molemmat radat Bambi suoritti kuitenkin ilman ratavirheitä, ja aikakin riitti voittoon asti. Palkinnoksi sai palkintopussukan lisäksi valita joko nutrolin iho&turkki -öljyn, tai Ville Liukan koulutuksen purinalla sunnuntaina. Nutrolineja meiltä löytyy vaikka kuinka, joten mennään siis sunnuntaina kuuntelemaan, että mitä vinkkejä Villeltä löytyy mulle ja pikkumustalle :) Kiitokset vielä järjestäjille tosi kivoista epiksistä!
Nyt on Vaput lusittu ja yritetään pehmeästi laskeutua takaisin viikon treeneihin ja arkeen yleensäkkin. Tai no pehmeästi ja pehmeästi.. kävin äsken juoksulenkin ja voin kertoa et se Vappu yhä edelleen painoi aika kivasti askeleessa :D No mutta, pitää sitä aina välillä vähän lomailla ja ottaa rennosti.
Käytiin eilen Andreaksen kanssa seuran talkoissa, kun laitettiin kenttiä kesäkuntoon. Mä hoksasin siinä samalla, että ei olla koirien kanssa kertaakaan treenattu ulkokentällä? Aloitettiin agility viime syksynä ja ollaan tosiaan treenailtu vain hallissa. Saa nähdä mitä pikku-M sanoo illalla ulkona rallattelemisesta, kun kesän treeniryhmät lähtee tänään käyntiin. Palaillaan siihen myöhemmin...
Niin ja sit vielä tämä pantajuttu. Monet kyseli näistä pannoista, että mistä oon ne tilannut. Mä kysyin pantojen tekijältä, että saako häntä ns. "mainostaa" täällä blogissa. Sain luvan, joten söpöjen pantojen tilauksesta kiinnostuneet voi lähettää facebookin kautta viestiä Noora Kylmälä -nimiselle hlö:lle. :)
Taas yksi touhukas viikko takana. Ollaan koirien kanssa käyty valloittamassa uusia lenkkimaastoja. Mulle tuli eilen mieleen, kun katselin sportstracker:istä viikon yhteenvetoa, että me liikutaan aika paljon. Mulle on itselle tärkeää, että koirat pääsee mahdollisimman paljon juoksemaan vapaana, ja siksi ajellaankin monesti vähän kauemmas näistä kotikulmista lenkkeilemään. Ja voi miten paljon nämä kaks tykkää vapaana temmeltämisestä! Ne jaksais jahdata toisiaan varmaan koko päivän. Metsässä juoksemisesta nauttii kyllä sekä koirat, että minä. Siinä saa kivasti ajatukset muualle.
Mä oon alkanutkin miettimään, että mikä on tarpeeksi ja mikä on liikaa? Entä mikä on liian vähän? Kun vertaa aikaisempia koiria, mitä mun lapsuuden perheessä on ollut. Niin niiden lenkkeilyt on jääneet oikeastaan omakotitalon pihalla omatoimiseen ulkoiluun. Silloin tällöin käytiin joku pidempi lenkki. Tottakai tämä liikunnantarve on tosi paljon koirasta ja koiran rodustakin kiinni. Toiset tarvii enemmän liikuntaa kuin toiset.
Nämä kaksi ovat ainakin sellaisia yksilöitä, että jos lepopäiviä (=muutama lyhkäinen hihnalenkki) pidetään useampi putkeen, niin nämä tulee seinistä läpi :D Yhden lepopäivän jälkeen jo matot lentää ja täällä on aivan armoton ralli käynnissä. Me pidetäänkin kuitenkin se pari täyttä lepopäivää viikossa. Muut päivät joina ei ole esim. agilityä, käytetään johonkin muuhun tekemiseen. Tämä nykyinen treenirytmi tuntuu kyllä omasta mielestäni sopivalta.
Kun me mennään lenkille, niin harjoitellaan siinä samalla aina milloin mitäkin. Luoksetuloa, sivu -käskyä, ylämäkitreeniä, odottamista jnejne. Vaikka juostaan metsässä vapaana, niin huudan koirat aina siihen sivulle väh. 5 minutin välein. Lenkille lähdetään siis aina taskut täynnä nameja, ja otetaan se myös treenin kannalta.
Ajattelin nyt ainakin muutaman viikon tehdä tällaista viikkopäiväkirjaa, jossa on meidän treenit. (Perus hihnalenkkien lisäksi siis). Viime viikko näytti esim. tältä: Maanantai: Lepo. Tiistai: Agilitytreenit alku- ja loppuverryttelyineen. Keskiviikko: 6km lenkki, rauhallista hölkkäystä. Harjoiteltiin ohituksia ilman hihnaa. Torstai: Seurasaaren ympäri. Ohitukset ja luoksetulot treenissä. Perjantai: 5km lenkki, mäkitreeniä sekä hitaasti että kovalla vauhdilla. Lauantai: Agilitytreenit alku- ja loppuverryttelyineen. Sunnuntai: Lepo. Koirille hieronnat ja venyttelyt.
Mä haluaisin kuulla myös teidän muiden kokemuksia. Kuinka paljon liikutte koiranne kanssa? Entä kuinka paljon omasta mielestänne teidän koira tarvitsee liikuntaa? Monta kertaa te treenaatte viikossa? Mikä on liian vähän, ja mikä on liikaa? Haastan myös kaikki tekemään samanlaisen viikkopäiväkirjan aina kuluneesta viikosta, siinä hahmottaa aika hyvin, että minkälainen se oma treenirytmi on. :)
Heippa! Me oltiin koko porukalla (Minä, Andreas ja pikkusiskot ;D) torstaina seurasaaressa. Tuuli oli aika jäätävää, mutta eihän siitä mihinkään pääse miten kaunis tuo saari on! Koirillakin oli niin kivaa. Varsinkin Bambilla, koska.....
Seurasaari = linnut. Siis ihan oikeesti, miten koira voi mennä linnuista noin sekaisin? Se vinkuu,hyppii veteen, karkailee.. :D Linnut on ihan Bambin ykköslempijuttu. Se tykkää niistä niin paljon, ettei mitään rajaa!
Mut oli kyllä meillä muillakin ihan tosi mukavaa. Kierrettiin koko saari ja kateltiin vaan. En malta odottaa et päästään kesällä Seurasaareen lenkkeileen :)
Eilen mulla oli ihan kamalan jännityksellinen päivä, joka loppujen lopuksi päättyi kuitenkin onnenkyyneliin.
klo. 13.40 oltiin MeVetissä täyttämässä papereita, tai no ainakin yritin täyttää papereita, kädet vaan tärisi niin paljon, ettei siitä meinannut tulla mitään. Edessä oli siis Mindyn viralliset terveystarkastukset.
Luvassa oli siis silmätarkastukset, sydänkuuntelu, polvitarkastukset, lonkka- kyynär- ja selkäröntgenit. Olin aivan paniikissa. Koiran terveys on kuitenkin sellainen juttu, mikä menee kaiken muun edelle. Mindyllä tähän sisältyi vielä oma jännityksensä, koska M on mulla jalostusoikeussopimuksella, eli tuloksista riippui myös Mindyn tulevaisuus pentujen kohdalla.
Lääkäriksi olin valinnut Per Axelson -nimisen ortopedin, joka on myös MeVetin perustaja. Per valikoitui sillä perusteella, että kuulin hänen kuuluvan suomen parhaimmistoon ja tulokset on tullut kennelliitosta lähes aina samana, mitä Per on ne todennut. Kokemus miehestä kyllä huokuikin :)
Ennen rauhoitusta Mindyltä tutkittiin silmät ja sydän. Molemmat todettiin samantien terveeksi :)
Sitten Mindylle pistettiin rauhoittava, ja odoteltiin röntgeniin pääsyä. Tässä vaiheessa mä olin aivan sydärin partaalla. Mä jäin hoitajan ja Perin kanssa avustamaan röntgenhuoneeseen, ja hienosti saatiin Mindy kuvattua + polvet tunnusteltua.
Mindy oli niiiin raukka tuon rauhoittavan vaikutuksessa. Silmät luppas koko ajan, eikä millään meinattu pysyä hereillä <3 Röntgenkuvien jälkeen hoitaja pisti tosiaana Mindylle herätyksen, ja alettiin Perin kanssa käymään kuvia läpi.
Selkä: LTV0 VA0
Lonkat: A/A
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Siinä vaiheessa kun Per Axelson totesi, että: "Onneksi olkoon, tämähän on lottorivi!" mulla alkoi valumaan onnen kyyneleet silmistä. Olen niin onnellinen minun terveestä Mindystä <3
Tietysti täytyy odottaa vielä Kennelliiton tädin lausunnot, mutta ei ne voi tosta kyllä kovin paljoa huonommaksi muuttua. Toinen eläinlääkärikin totesi vielä kuvista, että "oho, koirallahan on luusto suoraan kuin oppikirjasta" :D
Mä oon niin onnellinen <3 Mulla on luustoterve koira, ja nyt voin harrastaa agilityäkin luottavaisin mielin. Bambin tarkastukset on vielä edessä, mutta Mindyn kohdalla voin nyt huokaista helpotuksesta. Saa nähdä, että tuleeko ensi vuoden puolella sitten pikku-Mindyjä.. ;)
Tässä vielä Mindyn rtg-kuvat, katsokaa ja ihailkaa! ;D
Moi! Mä ajattelin, että tekisin Mindyn kohdalla vähän tällaista tilannekatsausta agilityn kohdalla. Meillähän on tottakai tähtäys korkealle, niin kuin pitääkin. Ollaan kuitenkin edetty tosi rauhalliseen tahtiin. Eihän tässä kiire ole mihinkään.
Ollaan viime aikoina keskitytty lisäämään irtoamista ja estehakuisuutta. Voin ihan rehellisesti sanoa, että Mindy on kehittynyt kummassakin hurjasti.
Hyppytekniikkaohjaaja Mari antoi meille neuvoksi, että esteitä kannattaa alkaa jo nostamaan (mun korkeus radoissa on ollut aina tyyliin max. 15cm Mindyn kaa :D), "kun se on jo tuon ikäinen ja itsevarmuutta puuttuu". Treeneissä siltä ei kyllä puutu itsevarmuutta ollenkaan, olin siksi vähän yllättynyt tuosta kommentista. Nostinkin viime treenissä hypyt 30cm ja näppärästihän se meni. Itsevarmuutta on kyllä välillä vähän liikaakin ;D Ajattelin, että voisin alkaa vaihteleen korkeutta, siitä 10cm aina siihen 35cm asti Mindyn kohdalla jos uskallan. Mindy vaan tuntuu niin pennulta vielä! Yhyy, en hyväksy sen aikuistumista ;)
Treeneissä ollaan keskitytty tekemään radanpätkiä ja harjoiteltu kääntymistä, irtoamista, jne.. Suurimmaksi osaksi mennään hallille vielä leikkimään ja siinä sivussa treenaamaan, pidetään laji molempien mielestä hauskana :)
