Miten menee, Mindy?

Noniin, vihdoin ja viimein kerettiin käydä vähän videoimassa tuon agipuupin esteosaamista. Olen saanut paljo kyselyitä, että mitä Mindylle kuuluu, mitä esteitä se osaa, miten kontaktit sujuu jne. Ajattelin tehdä aiheesta ihan oman postauksensa.

Ensin on pakko näin julkisestikkin vähän hämmästellä tällaista mörköä, nimeltä kisa-ikä. Lähes aina, kun olen jutskannut jonkun kanssa kisoissa ja he ovat kyselleet noita ylläolevia kysymyksiä Mindystä, ovat he ihmetelleet "mutta sehän on jo kisa-ikäinen."

Koirahan saa startata virallisissa kilpailuissa sen jälkeen, kun 18kk rajapyykki ylittyy. Täytyy painottaa, "koira SAA startata", koiran ei tarvitse startata.

Mä kuulun siihen ryhmään, jonka mielestä kisa-ikä tulisi nostaa kahteen vuoteen. Ihan vaan sen takia etteivät ihmiset kokisi tätä ihme tarvetta, että koiran täytyy olla täysin kisavalmis ja esteosaamisen täydellistä heti 18 kuukauden iässä.

Älkääkä käsittäkö väärin. En ajattele, että kaikki jotka starttaavat virallisissa koiran ollessa 18 kuukautta, tekisivät jotain väärin. Ei todellakaan. Suurin osa heistä on varmasti antanut koiran kasvaa ja kehittyä rauhassa ja treenanneet sopivissa määrin. Sitä en epäile.

Mutta sitten kun törmää näihin sankareihin, niin kuin minä viime kisoissa. Menin silittämään tämän nimeltämainitsemattoman henkilön pentua, joka oli todella suloinen. Pentu vaikutti tosi väsyneeltä, silmät meinasi mennä kiinni vaikka oltiin kisapaika hulinassa ja ihmettelin tätä vähän ääneen. Omistaja kertoi että pentu on väsynyt, koska he ovat treenanneet tänään 3 tuntia. Mä ihmettelin ja kysyin, että mitä sä olet oikein näin nuoren koiran kanssa treenannut 3 kokonaista tuntia? Vastaus oli, että "keppejä, tekeepähän nyt ainakin kaikki kulmat." Juteltiin vähän lisää ja paljastui, että tämä 8 kuukauden ikäinen pentu harjoittelee neljä kertaa viikossa agilityä, keppejä, kontakteja ja kokonaisia ratoja. Mun on pakko myöntää, että tuli tämän keskustelun jälkeen vähän vastenmielinen fiilis koko lajista. 

Mä en vuodata asiaa nyt enempää, koska tästä tulee ihan jäätävä kilometripostaus muuten. Mutta ihan näin selvennyksenä kaikille, että joo Mindy on 20 kuukautta, mutta ei ole vielä startannut virallisissa kilpailuissa. Tämä johtuu siitä, että me ollaan treenattu aika vähän. Ollaan leikitty, heitelty palloa ja tehty agilityä siinä sivussa. Ollaan pidetty tämä laji meille molemmille hauskana, jota sen kuuluu ollakkin. Ollaan etsitty sitä yhteistä flow:ta, ja löydetty se. Meidän yhteinen tekeminen on ihan parasta ja nautitaan molemmat siitä hulluna! :) 

Mä oon aloittanut tämän lajin alle vuosi sitten, ja ilman mun treenikavereita, valmentajia, ja kasvattajia (tai paremminkin *kasvattajaa, kiitos Heidi :D♥) olisin saattanut olla itsekkin siinä luulossa, et kovat treenit täytyy aloittaa tosi aikaisin jotta koira on kisavalmis heti kisa-iän täyttyessä. Mutta onneksi olen saanut korvaamattomia neuvoja ja osannut harrastaa tätä lajia maltilla. Muuten varmasti olis mennyt maku koko hommasta sekä minulla että koirilla.

Olen niin kiitollinen, että mulla on kaksi tervettä koiraa ja sitä kautta lupa & hyvä omatunto harrastaa, sekä tehdä välillä niitä rankempiakin treenejä ja kisareissuja.

No mutta nyt vihdoin asiaan........... :D

Tein tällaisen videokoosteen nykyisestä esteosaamisesta niiden esteiden kanssa, jotka ovat vielä työnalla;

Kepit

12-kepin sarjaa ollaan treenattu nyt yhteensä ehkä kaksi kertaa :D Rytmi on kuitenkin pienestä treenimäärästä huolimatta alkanut löytymään aika kivasti. Kepit olen opettanut molemmille koirille 2x2 -menetelmällä ja vannon niin tämän ko. menetelmän nimeen, amen. Laskin, että Mindylle 2x2 treenikertoja on kertynyt yhteensä 8, KAHDEKSAN!! Ja se tekee tosiaan kaikki 12. Ihan mieletöntä.

Harjoittelemisen varaa löytyy vielä kuitenkin hurjasti. Täytyy ottaa kepit osaksi rataa ja harjoitella niitä eri liikehäiriöllä ja -ohjauksilla. Mut ihan huisia, oon jo tähän niin tyytyväinen et puupi oppi nää niin nopeesti!

A-Este

A:n juoksari on tällä hetkellä ihan loistava. Mindy rytmittää laukan lähes täydellisesti. "Pieniä" epätoivon hetkiä välillä on ollut, niin kuin juoksukontaktien opettamiseen vähän kuuluukin, mutta kun lopputulos on tämä niin ei voi kuin hymyillä tyytyväisenä! Onneksi en luovuttanut, vaikka jotkut välillä muistuttelikin miten helppo olis opettaa vaan pysäytys!

Nyt voidaankin alkaa harjoitella haastavempiakin ohjauskuvioita, kuten takaaleikkausta A:n yhteydessä. Lisäksi haluan treenata käännökset kuntoon, kun tähän mennessä ollaan aikalailla paahdettu suoraan eteenpäin A:lta.

Puomi

Puomi on hyvä. Harmi kun en saanut videolle ihan parasta suoritusta, mutta ihan ok tuokin, vähän hidas vaan. Välillä neiti näppärää täytyy muistuttaa et hei tähän kuului pysähtyä, kun A:n treenaamisen jälkeen neiti on ihan tykinkuulana näyttämässä miten hienosti hän tuon puomin juoksarina suorittaisi :D 

Puomi tarvii vielä paljon toistoja. Oon nähnyt miten pirun hyvä se voi Mindyn kanssa olla, joten haluan siitä sellaisen. Lisää treeniä siis vaan! Sit kun sujuu muuten, niin sama käännös- jne. treenit kuin A:lle.

Keinu

Hahaa! Meidän vauva-keinu :) Täydelliseen täysikorkean keinun suoritukseen on vielä vähän matkaa, mutta mun mielestä on ihan parasta kun neiti paukuttelee keinua nykyään innostunut kiilto silmissä häntä heiluen, kun vielä muutama kuukausi sitten se pelkäsi koko estettä ihan kamalasti. Keinun nykyiseen tilanteeseen olen siis very happy! Ja suunta ei ole kuin ylöspäin :)

Mutta tällaista tällä kertaa. Vähän jälleen venähti, mutta niin käy joskus :D Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille! ♥

JANKK:n kisat

Helou ja hyvää sunnuntaita! Meillä oli tänään kisapäivä. Uskaltauduin nimittäin meidän järkyttävän kisauran alun jälkeen ilmoittaa Bambin Janakkalaan hypärille.
Tänään aamulla ajoin Sarin luokse Vantaalle, josta jatkettiin sitten kimppakyydillä kohti JANKK-areenaa.

Meille tämä oli siis toinen virallinen startti ja Sarille & Odelle ensimmäinen. Sarin keskikokoinen villis Ode mitattiin heti perille päästyämme oikein hyvän kokoiseksi mediksi. Sari juoksi A- ja B Agilityradat ja me Bamsen kanssa siis C hypäri.. (Tarvin vielä luottoa siihen juoksariin :D) Sari ja Ode sai ekalta radalta 10 ja toiselta harmillinen 5 A:n alastulolta, muuten rata oli oikein tyylikäs! Vitosella he sijoittuivat kuitenkin 3. sijalle.

Agiradat tuomaroi Anne Savioja, mutta hypärille tuomariksi vaihtui Ritva Herrala, joka tuomaroi myös 2-luokat. Mua oltiin aikasemmin peloteltu, että Ritvan radat on kaikissa tasoluokissa haastavia, joten vähän jänskätti mitä tuleman pitää.

Hypprata oli kuitenkin profiililtaan aivan loistava meille! (Toivottavasti mun tekemä piirros antaa jotain käryä et miten se suunnilleen meni..) Kaikki esteet ei nyt ihan symmetrisesti ollut linjassa peräkkäin ja siitä jotkut stressasi, mutta meille sen ei pitäisi olla ongelma.

Niinkuin Ritva rataantutustumisen alussa sanoi, että "vauhtia ja vaarallisia tilanteita luvassa" juosta siis sai! Rataantutustumisessa mulle ei aiheuttanut päänvaivaa muu kuin 5- ja 6 hyppyjen väli. Hyppy nummer sexton oli nimittäin niin kuumottelevasti houkuttelemassa pikku Bampulaa, että osasin arvata et sinne se sinkoo jos en ohjaa tuota kohtaa jotenkin taktisesti. Muuten suunnittelin ohjauskuvioiksi aikalailla pelkkiä takaaleikkauksia, koska ne sujuu meiltä oikein smoothisti ja ne sopi linjoja ajatellen ko. radalle kuin nyrkki silmään.

Rata meni yllättäen niinkuin olin suunnitellutkin, whaaat?!?! :D Tein tuollaisen jonku jarrutuskäännössysteemin (oon ihan sika hyvä näissä nimissä) 5-6 välille joka toimi hyvin. Loppurata sitten menikin ihan näppärästi ja voittonollahan se sieltä napsahti! Tulos siis -7.85 sij.1 LUVA. Nyt on se hypäri-LUVA kisakirjaan rustattu, joten ei kai se auta kun treenata ne kontaktit kuntoon ja startata agiradalla sit seuraavaksi, jaiks!

Palkintoposeeraus kera matkaseuran :)

Helsinki-Oulu-Rovaniemi-Helsinki

Noniin, nyt sitten vihdoin pääsen kirjoittamaan meidän pohjoisen näyttely-roadtripistä! En muista millon viimeksi olisin viettänyt noin tekemistä täynnä olevan viikonlopun. Univelkaa tuli kerrytettyä enemmän kuin tarpeeksi, mutta oli kyllä sen arvoista! Reissuun lähdettiin siis perjantaina ja maanantaina ajettiin takaisin.

Perjantai 21.8.

Perjantaina lähdettiin matkaan. Reissukaverina ja huippu-Ketynä mulla toimi kukas muukaan kuin Malena. Malena oli illalla kuuntelemassa Eläköön koirat -tapahtumassa Victoria Stilwellin luentoa ja hainkin Malenan olympiastadionilta, josta lähdettiin suoraan matkaan! Päästiin lähtemään Helsingistä kymmenen aikoihin, joten koko yö ajoa oli edessä. Onneksi meitä oli kaks kuskia, Malena ajoi Helsingistä Jyväskylään (jossa käytiin myös tottakai ABC:n hesessä syömässä, niinkuin asiaan kuuluu) ja minä Jyväskylästä Ouluun. Mindy, joka on btw maailman helpoin matkakoira, nukkui koko matkan pedissä takapenkillä.

Lauantai 22.8.

Perillä Oulussa taidettiin olla viiden maissa aamulla :D Kerettiin pari tuntia nukkua, ennen kuin alettiin valmistautumaan näyttelyyn. Yötä oltiin mun äidin luona. Mä olen siis itse alunperin Oulusta lähtöisin, ja mun pikkuveli ja äiti asuu siellä yhä. Oli ihan huippua nähdä heitä! <3

Lauantaina oli siis luvassa shetlanninlammaskoirien sivuerikoisnäyttely. Näyttelyn järjestelyt olivat loistavat. Paikkana toimi ihana nurmialue Nallikarissa, joka on yksi lempipaikoistani Oulussa. Kaikki toimi näyttelyissä hyvin, kehät olivat aikataulussa ja kuuluttajakin löytyi. Tunnelma oli kaikin puolin mukava!

Mindy osallistui nuorten luokkaan, jonka tuomaroi Ian Isdale Iso-Britanniastia. Mua vähän varoiteltiin etukäteen, ettei välttämättä kannata viedä brittituomarille shelttiä, jossa on näkyvissä yhtään jenkkilinjaa. No ajattelin kuitenkin ottaa riskin :)

Mindy esiintyi nätisti, kuten aina. Ainoana miinuksena häntä nousi ihan kunnolla ravatessa. Luulen että tämä johtui siitä, kun juostiin kolmio ja joka suoran päässä oli joku koira odottamassa vuoroaan. Pitihän Miss-Divan vähän elvistellä :D Laatuarvostelusta Mindy sai Erittäin Hyvän.

Ian Isdale:n arvostelu kuului näin:

"18 months. Good reach of neck, would prefer slightly smaller eye, would prefer a bit more under jaw. Good depth of chest. Very well balanced. Tail raised high when on move."

NUO-EH




Mindyn näköinen arvostelu, ei valittamista! Ehkä me kuitenkin jatkossa mennään muille tuomareille kuin briteille, jos he ei sitten osaa niin neiti näppärän jenkkipiirteitä arvostaa ;) Kerran aiemminkin käytiin tosiaan brittituomarilla, ja silloin Mindy sai myös EH:n.

Näyttelyn jälkeen suunnattiinkin sitten kävelyllä vieressä olevalle rannalle. On se Nallikari vaan kaunis paikka! Mindy kävi myös kalliolta vähän kahlailemassa ja heiteltiin sille kauan palloa kiitokseksi hyvästä näyttelykäytöksestä, tämähän neidille kelpasi ;)

Näyttelypäivä oli meidän osalta ohi jo 12 aikaan. Käytiin syömässä ja vaihtamassa rennomman vaatteet päälle, jonka jälkeen suunnattiin Yli-Iihin, jossa käytiin hoitamassa Äidin ystävän eläimiä heidän ollessa reissussa.

Tarkoitus oli nukkua päikkärit heti kun päästään perille, mutta eihän me maltettu. Tämä Äitini ystävä asuu nimittäin sellaisissa puitteissa perheensä kanssa, että meillä meni koko päivä ihastellessa pihan eläimiä. Mä niin voin kuvitella itseni muutaman vuoden päästä ihan onnessaan samanlaisen eläinlauman ympäröimänä :D Löytyi hevosia, pupuja, koiria jnejne. Ensitöikseenhän me lähdettiin Malenan kanssa entisinä heppatyttöinä ratsastamaan! Oli tosi kivaa, ja nähtiin porojakin. Vietettiin tosi kiva päivä koko porukalla! Saatiin jopa mun pikkuvelikin houkuteltua mukaan eläintenhoitohommiin ;)

Illalla ajettiin vielä Äidin mummolan kautta kotiin. Nostalginen fiilis oli olla maisemissa, jossa lapsena aina leikittiin :)

Illalla kun päästiin vihdoin nukkumaan, niin voin kertoa et ei kauheen kauaa tarvinnut laskea lampaita :D

Sunnuntai 23.8.

Aamulla meillä oli jälleen aikainen herätys ja suunnitelmissa lähteä Rovaniemen ryhmänäyttelyyn. Allekirjoittaneella oli vaan semmoinen "toinen jalka haudassa" -olo, kun herätyskello soi, ettei mitään rajaa. Mä luulen et sain flunssan menomatkalla Ouluun, kun pidettiin ilmastointi niin kovalla. Lauantain jaksoin vielä buranan voimalla kun olo ei ollut vielä niin paha, mutta kun la-su välisenä yönä kuume nousi, niin aamulla mun ensimmäiset sanat taisivatkin olla et "mä en pysty lähteen mihinkään."

Mä olin ihan varma et nyt jää Rollon ryhmis käymättä, kunnes me aikamme makoiltuamme ja pohdittuamme tulimme siihen tulokseen, että Malena esittää Mindyn. Ei muuta kuin buranaa kurkkuun, koira & kamat autoon ja menoksi.

Näyttelyihin saavuttiin aika viime tingassa. Urokset oltiin jo melkein kokonaan arvosteltu. Tuomarin arvosteluvauhti oli kyllä hurja. Mä en kauheasti kerennyt siis nähdä, että minkälaisista koirista tuomari tykkää. Luottavaisin mielin oltiin kuitenkin, koska tuomari oli Irlantilainen Cathy Derlmar, ja ainakin aiemmin Mindy on ollut Irlantilaisten mieleen.

Meillä oli hirveä härdelli päällä ennen kehään menoa. Malena harjoitteli Mindyn kanssa samalla kun mä laitoin sille numerolappua ja harjasin Mindyä jne, voitte varmaan kuvitella :D Näyttelypaikalta ei tästä syystä ole nyt yhtäkään kuvaa.

Nuorten luokassa Mindy esiintyi neljäntenä, olisikohan nuoria narttuja ollut yhteensä vähän päälle 10? En muista tarkkaa määrää.

Malenalla ja Mindyllä esiintyminen meni oikein mallikkaasti. Vähän Mindy arkaili jostain syystä pöydällä, mutta muuten meni nappiin. Tuomari arvosteli tosi vauhdilla ja ennen kuin kerettiin sen enempää jännittääkkään, niin punainen lippu heilahti.

Kilpailukehää seuratessa mua jännitti ihan hulluna. On paljon jännittävämpää seurata omaa koiraa kehän laidalta, kuin olla sitä itse esittämässä.

Nyt tuomari käytti vähän enemmän aikaa arvostelemiseen ja katsoikin koirien liikkeet tarkasti. Mä jännitin et onko Mindyllä mahdollisuuksia sijoittua. Sen verran nättejä kaikki kilpailukehän nartut oli, joista lähes kaikki olivat paljon paremmassa turkissa mitä meidän Bikini-Iipi. Niin siinä kuitenkin kävi, että tuomari Delmar sijoitti Mindyn toiseksi! Mä tässä vaiheessa jo hypin kuumepäissäni riemusta, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kehäsihteeri kajautti, että "myös toiseksi tullut koira saa SA:n" niin olin kyllä onnellinen et oltiin mun kamalasta olosta huolimatta tultu paikalle. Mindy ei ole koskaan aiemmin saanut SA:ta hyvistä sijoituksista huolimatta.

Paras Narttu -kehässä Mindy tippui juuri ennen palkintosijoja, mikä ei kyllä siinä vaiheessa haitannut yhtään. Niin hyvän tuloksen se sai muuten <3

Arvostelu:

"Front could be better. Nice head. Shoulder high. Elbows could be tighter. Good rib, good loin. Texture of coat would be a little better. Tailset is quite good, as is hindquarters. Up&down movement could be better, side movement ok."

NUO-ERI NUK2 SA


Ennen kuin lähdettiin ajamaan takaisin Ouluun, niin käytiin vielä napapiirillä moikkaamassa joulupukkia, sekä kiivettiin Santa Parkin luona olevalle näköalapaikalle. Ihailtiin hetki maisemia ennen kuin jatkettiin matkaa.

Matkalla käytiin vielä Ruotsin puolella Haaparannassa, missäs muuallakaan kuin Candy Worldissä. ;) Ostettiin kyllä sen verran karkkia, et koko loppureissun sokerihumala oli turvattu.

Ilta me pakkailtiin ja vietettiin aikaa Äidin luona. Ja syötiin niitä karkkeja tottakai. Illalla käytiin vielä kävelyllä Ainolan puistossa ja katseltiin auringonlaskua. Kyllä vähän haikee olo tulee näitä kaikkia kuvia katsoessa, on se Oulu mulle kuitenkin toinen koti, vaikka niin harvoin siellä tuleekin käytyä.

Maanantaista ei sitten kauheesti asiaa olekkaan. Nukuttiin suht pitkään, ja aamupäivästä lähdettiin jo ajelemaan kohti kotia. Erään nimeltämainitsemattoman oli nimittäin pakko keretä treeneihin Racinelille kuudeksi Mindyn kanssa. Eihän sitä nyt mistään syystä voi jättää treenejä välistä ;)

Aivan loistava reissu oli kaikin puolin, kiitos vielä mun veljelle Mikaelille seurasta, kuten myös Äidille seurasta ja kaikesta avusta! Oli aivan ihana nähdä!
Mutta kaikista suurin kiitos menee Malenalle, maailman parhaalle ketylle, joka jaksoi auttaa koko viikonlopun, esitti vielä sunnuntaina Mindyn ja kaiken lisäksi kuunteli mun kuumehouruiluja ilman minkäänlaista valitusta :D Oot kyllä kullanarvoinen! ♥

Kaikki postauksen kuvat © Malena Lindgren

No ne kisat

Näin kuukauden blogihiljaisuuden jälkeen olen nyt valmis miettimään uudestaan tuota meidän järkyttävää kisakokemuksta.

No ei nyt sentään :D Mulla on ollut tosi paljon töitä & treenejä +kaikkea mahdollista. Joten blogi on nyt hetkeksi jäänyt vähän taka-alalle. Mut nyt yritän taas päästä päivittämään tänne viimeaikojen tapahtumia!

Mindyn kanssa oon kokenut ihan mielettömän ahaa -elämyksen agilityn saralla. Mä vihdoin ja viimein opin miten sitä täytyy Bambiin verrattuna ohjata erillä tavalla, ja nyt meillä on mieletön yhteinen flow radalla!! Mindy sopii mun käteen ihan hullun hyvin ja se on muutenkin ihan mieletön agipentunen, laitan videota myöhemmin niin näette!

Käytiin myös Malenan ja Mindyn kanssa näyttely -roadtrip Rovaniemellä saakka. Siitäkin lisää myöhemmin.

Mutta nyt asiaan. Käytiin tosiaan juoksemassa se mun kammoksuma ensimmäinen virallinen startti. Putkeenhan se ei tietenkään mennyt (tai no, tässä yhteydessä SE nimenomaan meni sinne putkeen), mutta kokemus oli kiva!

Kisat järjesti siis meidän oma seura HSKH Ojangossa. Oli kiva startata ekat kisat kotikentällä. Olin tosiaan ilmoittautunut vain hyppyradalle, kun A:han ei allekirjottaneella riitä luotto vielä. Tuomarina kisoissa toimi Harri Huittinen, joka oli suunnitellut kivan ykkösluokan hyppyradan.

Tässä mun oma säälittävä yritys ratapiirroksesta, josta unohtui mm. 9-putken jälkeinen pituus, mutta ehkä siitä saa kuitenkin jonkinlaista osviittaa et miten se rata noin suurinpiirtein meni.
Ja mehän päästiin Bambin kanssa kokonaiset neljä estettä ennen kun hyllytettiin :D Mun olis pitänyt rytmittää tuo 4-hyppy paljon paremmin, että olisin saanut Bambin kääntymään. Tulin rataantutustumisessa kuitenkin siihen tulokseen, että lähetän vaan sen tonne 4-hypylle, että saan etumatkaa suoralle. Muistan, kun mietin tuota kohtaa ja ajattelin et "ei se nyt noin kauan lähde hakemaan tuota putken päätä", eipä.
Niin, ja tulihan se perkele vielä renkaastakin läpi, mitä se ei ole koskaan tehnyt, nice :D En jäänyt sitä kuitenkaan korjaamaan, vaan rallateltiin rata harjoituksen kannalta loppuun asti. Radan lopussa oli hyvä mahdollisuus testata, että miten se meidän eteen -käsky toimii kisatilanteessa. Ihan hyvinhän se irtos vaikka kerkeskin kurkata taakse, et minne se hituri taas jäi ;)





No mutta nyt saatiin se kamala ensimmäinen startti pois alta, ja sitä kautta kartturillekkin ainakin hetkellinen mielenrauha.
Kisojen jälkeen Bambi alotti juoksut, joten se on pitänyt nyt kuukauden tauon agilitystä. Sopivaan aikaan ne tuli, kun olin muutenkin miettinyt et Bambi saa pitää syksyn lepokauden heti alkusyksystä.
Viimeisen kuukauden ajan ollaan siis käyty Mindyn kanssa kaikki ohjatut treenit, kun Bambi on elänyt kotikoiran elämää ja käynyt juoksulenkeillä Andreaksen kanssa :) Nyt Bamse alkaa kuitenkin palailemaan takaisin aksan pariin, ja meillä onkin molempien turkisten kanssa tosi mukava treeniohjelma syksyksi! Hallikausi, täältä tullaan! :)

Ajatuksia kilpailemisesta

Nyt kun kesä alkaa taas lähestyä loppuaan, kesän treeniryhmät loppuu ja syksyn ryhmät alkaa, niin tässä alkaa pakostakin miettiä suunnitelmia ensi kaudeksi.

Mehän ei kummankaan koiran kanssa olla vielä startattu virallisissa kilpailuissa. Bambi alkaa olla A-esteen hiomista vaille kisavalmis, kun taas Mindyn kanssa ollaan otettu askel taaksepäin, ihan tarkoituksellisesti siis. Mindy on ihan super nopea koira, jonka pitää myös päästä juoksemaan. Oon huomannut, että mitä enemmän me tehdään jonkun pienen kiemuran kanssa toistoja, sitä enemmän vauhti ja tekemisen ilo hiipuu. Siksi olenkin nyt päättänyt, että tärkeintä on pitää Mindyn kanssa tämä homma oikeesti hauskana, eikä edetä liian nopeesti vaativimpiin harjoituksiin. Mindyn kanssa on parasta mennä täysillä ja nähdä miten paljon se nauttii, ei meillä tämän kouluttautumisen kanssa ole kiire minnekkään.

Bambi alkaa tosiaan olla kisavalmis, pakko kai se on myöntää. Mä oon aina sanonut, että meitä ei kisoissa nähdä ennen kuin esteosaaminen ja yhteinen tekeminen on täydellistä. No faktahan on se, ettei tässä lajissa tule todennäköisesti ikinä meno olemaan täydellistä. Aina on jotain kehitettävää ja treenattavaa, eikä siitä pääse mihinkään.

Bambi on aivan mieletön koira, ja vaikka mä oon tosi itsekriittinen, niin ollaanhan me oikeesti kehitytty tosi paljon viimeisen vuoden aikana. Kun miettii, et lähettiin siitä tilanteesta et Bambin kanssa piti tyyliin itse ryömiä putkeen, jos sen halusi menevän sinne. Epiksien supermölli -radoilta tultiin yleensä sylikyydillä pois, kun kaikelle piti haukkua eikä ohjaajan käskyjä otettu kuuleviin korviin. Ei uskoisi samaksi koiraksi tuota, ketä mä saan nykyään ohjata. Bambin kanssa tekeminen on ihan parasta.





Mä oon koko ajan ajatellut, että starttaaminen virallisissa on vielä jossain kaukana tulevaisuudessa. Oon aina nähnyt meidät nimenomaan supermölleinä, jotka saa kilpailla epävirallisesti vielä pitkän aikaa. Nyt kun Bambi sitten oppi kepit, niin mä vähän hätkähdyin, et mitä me nyt sit tehdään, kun kepit on opittu? Treenikaverit naurahti, et no meette kisoihin tietysti. Mä olin ihan järkyttynyt, kun enhän mä ollut koko kisaamista vielä edes niin miettinyt. Aina se on ollut sellainen "sitten joskus" -juttu.




No, tässä sitä nyt kuitenkin ollaan lähdössä viimeisiin treeneihin ennen lauantaina olevaa ensimmäistä virallista starttia. Osallistutaan vain hyppyradalle, kun se A on nyt vielä kuitenkin vähän epävarma. Hypärille kuitenkin ilmoittauduttiin (hieman ehkä Maijun painostamana :DD), että saadaan nyt vaan se eka startti pois alta, ettei se kummittelis enää mörkönä mun mielessä. Lauantai-aamuna suunnataan siis Ojankoon kisakirjan ostoon ja mittaukseen, jännää! Peukut pystyyn siis :)

Kuvat © Malena Lindgren

Karhunpoika sairastaa

Niin sitä tuli taas miljoonatta kertaa todettua et mikään muu ei ole niin tärkeää, kuin terveys. Alla meidän vuorokausi tiivistettynä.

Keskiviikko-iltana klo 23:30 Mindy alkaa pyörittämään yhtäkkiä silmiänsä kummallisesti ja sulkee toista silmäänsä. Soitto Viikin päivystykseen ja kohta ollaan jo matkalla.

Klo 23:45 tutkimushuoneessa hoitajan haastattelemana. Mindy on tosi apaatiinen ja makaa tutkimuspöydällä.

Klo 00:00--> päivystävä eläinlääkäri Björkenheim tulee tutkimaan Mindyn. Oikea silmä ok. Vasemmassa silmässä syvä korneahaava ja mahdollinen vierasesine. Ell puuduttaa silmän ja yrittää saada vierasesinettä, joka paljastui pieneksi kiveksi, pois silmästä tuloksetta. Kivi on kerennyt painautua läpi sarveiskalvosta.

Klo 01:15 ajetaan kohti kotia, mukana maailman raukin väsynyt kaulurimatkustaja ja lääkekasa. Päivystävä eläinlääkäri ei valitettavasti osannut tehdä asialle enempää, vaan meidän oli varattava aika oftalmologille (silmiin erikoistunut eläinlääkäri) aamulla.

Klo 03:30 herätys ja Mindyn lääkitys

Klo 05:30 herätys ja Mindyn lääkitys

Klo 07:30 herätys ja Mindyn lääkitys. Tässä vaiheessa soitin meidän vakkari eläinlääkärin MeVet:iin ja kysyin voisiko joko Per tai Lotta Axelson ottaa meitä vastaan. Per ei kuulemma enää hoida sairauksia ja Lotalla oli päivä täynnä. Lotta onneksi lupautui ottavansa meidät poikkeuksellisesti jossain sopivassa välissä vastaan.

Klo 09:00 lääkitys

Klo 11:00 lääkitys

Klo 13:00 lääkitys

Klo 15:00 lääkitys

Klo 17:00 Mindy pääsee Lotan tutkittavaksi.

Klo 17:30 kivi on poissa silmästä, mutta silmässä näkyy vielä syvä kuoppa. Saadaan tipat ja lääkkeet kahden viikon ajaksi, jonka jälkeen silmän pitäisi olla terve. Allekirjoittaneelta taisi tässä vaiheessa päästä aikamoinen helpotuksen huokaisu.

Nyt Mindy voi jo ihan hyvin. Säikähdys ja pelko pysyvästä vammasta oli suuri, mutta onneksi kaikki on hyvin. Kyllä käy sääliksi tuota pientä, joka taapertaa kaulurin kanssa ympäri taloa kun ei saa hyvää nukkumisasentoa :( Enää lääkket tarvii antaa "vaan" 4 tunnin välein, joten yölläkään ei tarvi herätä enää kuin kaksi kertaa. Toivottavasti minun pieni on taas pian elämänsä kunnossa. Voi toista.

Maijun treenejä

En ole täällä tainnutkaan vielä mainita, et treenataan nykyään taas Maijun silmien alla, jee! Maiju laittoi joku kuukausi takaperin viestiä, et hänen maanantain 18-19 ryhmästä vapautuu paikka, kiinnostaisko? Ja todellakin kiinnosti! Kahdet treenit on nyt takana ja on kyllä niin huippua olla taas pitkästä aikaa Maijun koutsaamana :)

21.7.

Ensimmäiset treenit. Rata vaikutti tosi kivalta ja sitä se myös oli. Tosi hyviä kohtia mitä meidän on ollut tarkoituskin treenata. Bambikin vaikutti olevan mielissään kun päästiin pitkästä aikaa tutun Maijun kanssa tuttuun halliin :)

          27.7

Rata vaikutti kivalta, mut myös haastavalta ;) Ongelmaksi osoittautui kepeille takaaleikkaaminen, jota mä halusin ihan tahallaan kokeilla. Ei vaan oikein ottanut onnistuakseen, kulma oli tosi vaikee kun kepit on muutenkin vielä epävarmat meille molemmille + mun lähetys oli pielessä. Saatiin ne kuitenkin tehtyä onnistuneesti. Alkuun olin suunnitellut ohjata 3-4-5 välistävedolla ja takaaleikkauksella. Se ei puomi-imuiselle koiralle vaan oikein toiminut, kun se puomi oli niin houkuttelevasti siel 4-hypyn takana! Vaihdettiin sit niin, et tehtiin 3-hypylle valssi ja 4-hypylle päällejuoksu, toimi paljon paremmin. 

Huomatkaa mun tyylikäs omiin jalkoihin kompurointi... :D Olis pitänyt laittaa hidastuksella!

Ens viikolla mulla menee valitettavasti nämä treenit iltavuoron kanssa päällekkäin, jos joku haluais mennä tuuraamaan mua maanantaina (3.8.) Ojankoon Racinel -areenalle klo18-19 hintaan 25e, niin laittakaa ihmeessä viestiä mulle joko maria.pentikainen@gmail.com tai tekstaria 0401879973, niin lähetän ratapiirustuksen jne :) Treeneissä tehdään rataa oman tason mukaan, rataan tutustutaan paikan päällä ja ratapiirustuksen saa etukäteen. Ryhmässä on 4 koirakkoa.